keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kesäsade..

Kävelin äsken pakkasessa. Kerrankin vain kävelin, yleensä juoksen ja hengästyn. Mietin, miten löytäisin uuden kielen. Tarvitsen sellaisen. On kyllästyttävää lukea aina samaa, kirjoittaakin. Zing, Zing (nykyinen Pintanaarmuja) on aivan eri kieltä kuin Silja ja Mai, mutta nyt Siljan kieli on jäänyt päälle. Muistan, kuinka yritin ja yritin Zing, Zingin jälkeen löytää uuden kielen Siljaan. Ja sieltähän se löytyi, yritysten kautta. En kuitenkaan muista, kuinka kauan piti yrittää. Joten kai se sieltä vielä tulee, uusi kieli..

Minulla on huolia.
Olen alkanut pelätä.

Päätin tänään, että julkkarini ovat 19.3. Samalla ne ovat läksiäisjuhlat. Siellä voisi mainostaa, että Täältä lähtee Maaria. Tai siis yleensähän sanotaan: "Täältä tulee ..." Juhlissani on Barbie Girl -ohjelmanumero. Sen esittää kultakurkku. Lisäksi siellä on arvontaa. Palkintona Silja ja Mai. Ja pusu, poskelle, jos niin halutaan. Voin laittaa huulipunaa sekaan. Olisikohan myös ongintaa järjestettävä. Arvontaa ja ongintaa. Ei. En halua miettiä niin syvälle. Tänään on jotenkin laiska päivä, syvä meri on kaukainen asia.

Haluan tuollaista tapettia:

Halusin sitä eilisillasta lähtien, törmäsin siihen vahingossa. En edes etsinyt tapettia, en varsinkaan ajatellut sitä.
Mutta nyt kaikista maailman asioista haluan tapettia. Kotiin, josta lähden. Tai oikeastaan tahdon sitä kotiin, johon saavun.

Olen lukenut koko alkuviikon Marguerite Durasia. Tietoisesti imen hänen kieltään. Haluan ottaa vaikutteita, vaikka sanotaan, että hyviä kirjoja ei pitäisi lukea silloin kun työstää omaa. Duras kylläkin toistaa itseään, ainakin Kesäsateessa ja Siniset silmät musta tukka -teoksessa. Mutta mitä siitä, jos lukeminen on nautinto. 

Kaksi yötä vielä nukun yksin, sitten olen kaksi ihmistä.  
Minulla on ikävä kesäsadetta, nyt kun kesäsateen olen maininnut.
Olisi erikoista seisoa nyt ulkona ja antaa sateen lyödä poskia.
Tarvitsen jonkun lyömään minua poskelle. Voisi hanskalla huitaista. Tarvitsen poskeen pienen punaisen jäljen, jota kuumottaisi. Saisi muuta ajateltavaa kuin omat pelot. Eihän elämistä pitäisi tuhlata pelkäämiseen. Sitä paitsi pelkäämiseni on mitä luultavimmin turhaa. Pelkään myös, että jos tarpeeksi paljon pelkään, tulen hulluksi. Koska jos on yksin kotona ja pelkää, voi tulla hulluksi.

Olin tänään töissä tylsä tapaus. Ei liity mihinkään tämä huomio. Joten aasinhännästä ponin häntään (kyllä, katsoin Satuhäät kun siitä niin kohistiin). Minua turhauttaa: miksi kirjastani ei tule enempää arvosteluja? Miksi vain isot nimet huomataan? Tai sellaiset, joista on tehty iso nimi. En halua koskaan olla iso nimi, mutta haluan, että kirjani huomataan myös valtavissa medioissa. Se tosin on varmaan jokakirjoittajan unelma.

Toivotan hyvää iltaa. Yritän keksiä keinon muuttaa kieleni. Mietin, otanko vaikutteita kreikasta tai saksasta. Venäjästä voisin, se on kaunista ja musiikkia. Pohjoiskarjalan murteella olen koettanut joskus kirjoittaa, se kuulostaa liian teennäiseltä paperilla. Tai no, tehtyähän kieli on kaikissa muodoissaan.

Haluaisin puraista jotakin pyöreää. Omenaa tekisi mieli, ei ole omenaa. Ja koska juuri tulin ulkoa sisälle, en mene ulos ja hanki sitä omenaa. Miten omenasta pitää tehdä näin vaikea asia.

Toivotan uudestaan hyvää iltaa.

PS. Nyt löydyn tuolta jos tarkkaan etsii: http://pkkirjailijat.jns.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti