maanantai 31. tammikuuta 2011

Tapetut kasvit ikkunalaudalla..

Niin se vain on, että kukkia ja viherkasveja pitää hoitaa hellyydellä. Olen väkivaltainen ihminen; kukkani ovat kuivuneita oksia. Ovat risuja ruukuissa aitiopaikalla. Nekin ropisevat pian kuin kolikot kohti lattiaa, risut ja pari ruskeaa lehteä. Jäävät jalkapohjien riesaksi. Päätyvät imuriin, sieltä jonakin siivousvimmaisena päivänä roskakoriin, sieltä kaatopaikalle, sieltä sinne mistä tulivatkin. Takaisin luontoon, raiskat. Että sellaista minulla, ei kaunista ollenkaan.

Olen kuitenkin uusi tänään. Piristää kummasti olla jonkun tahtoma. Väsynytkin olen. Kun rakastaa palavasti ja keskittyy olemaan ihana, kuluvat voimat yhtäkkiä. Tänäaamuna heräsin jo neljä neljäkymmentä. Viisi viisitoista sanoin moi moi ja hymyilin. Jännä, että yhtään ei tule itku vaikka on lähtöjen hetkiä. Kurja, tyhjä olo sen sijaan tulee heti kun kuulen, että hissi on saavuttanut pohjakerroksen, että nyt se tärkein ihminen on poissa taas n. 3 viikkoa elävästä elämästä. Toisaalta tällä kertaa ei kurjistuta kamalasti, oli jotenkin niin nopea viikonloppu, etten ymmärtänytkään. Oli kylpylässä lillumista, isoveljen yllätyssynttärijuhlat, elämäni kallein taksikyyti ja sunnuntaibrunssi rakkaiden ystävien kanssa. Hidastelua, elokuvia, hiplausta, suklaarasia, naurua, iloa, lentoliputkin ja musiikkia. Eikä yhtään itkua.

Töissä jaksoin pysyä hereillä tänään aivan hädin tuskin. Piti kuunnella monta tuntia kirjaesitelmiä. Yksi oppilas piti sellaisen omasta kirjastani. Oli vähän hassua kuunnella kohta 16-vuotiaan pojan näkemyksiä. Mutta pitää nostaa hattua: poika selvisi sekä kirjastani että esitelmästä varsin hyvin. 16-vuotiaan lukutaidoilla Silja ja Mai voi tuntua vaikealta, mutta niin vain hän tonki sieltä juonentynkää esiin ja osasi jopa tulkita asioita.

Juttelin Röllin kanssa viikonloppuna uuden käsikseni juonesta. Hän tietokoneihmisenä sai päähäni uuden ulottuvuuden, joka sopisi loistavasti tarinaan. Kokeilen, osaanko muokata hänen ideastaan, joka on tietokoneissa varsin normaali ilmiö, ulottuvuuden kirjan maailmaan. Yritän, varmaankin jo tänään. Pitää ensin tutkia taideteoksia. Kun pääsisikin nyt jonnekin kivan kokoelman ääreen katsomaan vain. Maalauksista saa kivasti inspiraatiota. Samoin matkoista. Sen takia odotan aivan hurjasti, että 18 seuraavaa yötä lentäisivät kuin kana, toisivat Alpit lähemmäs.

Haluan tänään juosta. Pitäisi kirjoittaa apurahahakemuksia kaksi. Huomenna näen prohvessoorin. Sitten olen viisaampi jatko-opintoasioissa. En ole viime aikoina miettinyt käytännön asioita muutossa. Mutta pitäisi kyllä. Pitäisi soittaa pankkiin ja sopia aikoja, pitäisi kysyä jostakin sairausvakuutusjuttuja.

Pitämisiin siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti