sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Koti tyhjenee jo mielessä, olen aurinko idästä.

Oli kerran pöytä ja neljä tuolia. Ne notkuivat hyvin kyllästyneinä intialaisia huonekaluja myyvän kaupan näkyvimmällä paikalla. Eräänä pakkaspäivänä kauppaan astui NUORI nainen. Joka ihastui tietenkin ensisilmäyksellä ja osti itselleen tämän silmiäruokkivan ryhmän puutavaraa.

Kävi niin, että tämä nuori nainen rakastui materiaan. Mutta tuli aika, jolloin oli kohdattava yhteisen, herkullisen tien pää. Tämä huonekalujaan kauan etsinyt (on huomattava, että hän etsi sitä oikeaa ruokaryhmää yli puoli vuotta!) ihminen laittoi rakkaudella istumansa tuolit ja hartaudella nojaamansa pöydän myyntiin. Hänellä oli hieman haikea olo. Tälläkin hetkellä hän odottaa oikeaa ostajaa kovin apein mielin.

Onneksi lohtua jäävät antamaan suuri ja mahdoton prinsessasänky sekä isoisoisän rakentama piironki, jotka tämä nainen aikoo raahata niihin kaikkiin maailman kolkkiin, joihin vielä aikanaan astuu. Pöytäryhmä on hänelle kuitenkin liian kaunis ja painava taakka, kuin synti konsanaan. Onneksi tämän valkoisen pöydän ympärillä on viime aikoina käynyt kuhina. Sen äärellä ovat istuneet omistaja ystävineen viimeksi eilen ja tänään aurinkoisena pakkasaamuna.

Esimerkiksi tänään pöytää koristi mainio aamiainen ja rupattelun äänet. Kylläisinä muun muassa tällaisesta eteläamerikkalaisesta superherkusta, dulce de lechestä, pöydän äärellä istuksineet kaksi nuorta naista päivittivät kaikki kuulumisensa puolen vuoden ajalta ja lähtivät sitten ulos. Aurinkoraikas, komea pakkanen siellä pinnalla, kävely toppatamineissa posket sykkyrällä - kylläpä tekivät nämä kaikki seikat pöydän tämänhetkisestä omistajasta varsin pirteän, etenkin kun flunssa tuntuu kadonneen ja elämä taas vyöryvän esiin.

Viisi yötä aamupalaa ja iltapalaa valkoisen pöydän varrella, ja sitten on lähdön aika. Lähtee kone kohti Saksaa. Mutta tällä erää vain 10 päiväksi. Kun aika juoksisi - tiedän, ystäväni Argentiina-Allu toivoo kaikkea muuta kuin ajan juoksevan - kuin häkkyrä. Pääsisi jo katsomaan, ovatko toisen kasvot yhä totta.

Sanon: hyvää yötä rakas maailma.
Sanon myös: hyvää yötä isosisko, jaksa huomenna hyvin töissä!
Oi, sanon tottakai myös: hyvää yötä Iinuska ja Kimuli, joilla on nyt uusi perheenjäsen, saapui tänään Espanjasta lentokoneella, on nimeltään Pop. Ja sillä on häntä.
Sanokaamme kaikki: hyvää yötä kuu, olet yö ja suu.




1 kommentti: