lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pyhän kirjan nimi?

Luen uudelleen Don Quijoten. Se oli joskus tenttikirja, kahlasin sen läpi nopeammin kuin edesvastuuttomuus sallii, enkä muista siitä juuri mitään. Luen näköjään järkäleitä nykyään, Buddenbrookeja ja kasapäin muita. Pitäisi lukea jotakin, joka ei vaikuta lainkaan omaan tekstiin. Ajattelin, että Don Quijote on kaukana omastani, mutta nyt sitten päässä jylläävät raskaat ideat hyödyntää tämän tarunomaisen tarinan yksityiskohtia uusimpani kanssa. Siinäkin kun mennään, katsotaan lähelle kaukaa.
Olen mökillä. Tulin tänne perjantaina äidin kyydillä, läksin suoraan töistä. Olen käynyt lumikenkäilemässä, eksymässä tuonne jonnekin lähimetsään, uponnut hankeen. Kävin myös hiihtämässä ympyrää. Ja katsomassa, kuinka isä tappaa kaloja. Maistamassa niitä sitten myöhemmin lautaselta. En tiennytkään aiemmin, että myös talvella voi kalastaa verkoilla. Eikä minusta sitten ikinä tule kalastajaa. Siellä ne raukat räpelsivät kidukset kiinni verkoissa, myöhemmin puolikuolleina hangella. Sitten isä löi niitä jollain ihmehakkurilla päähän.


Möksällä on aina ihanan rentouttavaa. Haluaisin Röltsyn tänne kanssani. Mutta siellä se Munchenissä karnevalisoituu. Mutta pääsiäisenä se tulee tänne asti, mökille, samoin lauma saksalaisia kavereitamme. Tyrkkään ne uimaan kylmään Saimaaseen. Itse katson vierestä, en pidä kylmästä järvivedestä. Sitten laitan ne kotaan, juotan niille vodkaa. Itse juon munalikööriä. Munalikööri on maukasta, vanukasta suorastaan. Ne tuovat sitä minulle Saksasta. Rölli tuo suklaata, vaikka suomalainen on parempaa kuin saksalainen.


Kirjoittaminen tökkii. Ei huvita. Viikolla kirjoitin vain kahtena iltana, vähän kerrallaan. Nyt on näemmä lukuvaihe. Kirjoja uppoaa sisuksiin niin, että on vaikea hengittää etenkin oman tekstin äärellä. Surullista. Haluan kirjoitushimoni takaisin, haluan intohimoni takaisin. Ajattelin, että parempi lakata etsimästä jälkiä Siljasta ja Maista. Parempi olla silmät kiinni kaikkien maailman kirja-arvostelujen suhteen ja keskittyä tulevaan.


Kävin tuossa iltana jonkinmoisena moikkaamassa kaverini uutta koiraa ja kotia, ajattelin, että mitäs sitten kun kohta muutan. Sen jälkeen etsin töitä netistä. En löytänyt. Palaan takaisin opiskelijaelämän tasolle 5 kuukauden päästä. Hanttihommia ja sen sellaista. Voi kun edes vähän myös apurahaa. Haluan yhä jo Saksaan. Tökkii täällä, tökkii se, että odotan itseltäni liikoja.


Minulla on maailman paras sisko. Sisko auttaa huomenna. Käy kotonani, kun itse en ehdi ajoissa paikalle. Joku mies osti pyykinpesukoneeni Huuto.netissä viidellä sentillä. En ymmärtänyt laittaa alarajaa tai mitään muutakaan. Mies olisi tahtonut koneensa jo viime sunnuntaina. Kappas vain, olin jumissa maassa, joka on pian oma maa mansikka. Miehelle ei sopinut hakea konetta mihinkään muuhun aikaan kuin huomenna kello puoli kaksi. Siskoni hurauttaa kalliolaiseen kotiini, avaa oven konemiehelle, katsoo että mies vie vain koneen. Sitten siskoni lähtee pois. Noin pienen asian takia ajelee edestakaisin kilometritolkulla. Vaikka hänellä on vieraitakin kylässä. Mutta hän saa vastapalvelukseksi edes kallisarvoisen työtuolini. Sen päällä olen kirjoittanut Siljan ja Main, sen päällä myös Pintanaarmut. Ja osan tästä uusimmasta.


Pelasin muutes äsken vanhempien kanssa Dixit-peliä. Hirvittävän hyvä tarinankertojien peli. Pakko ostaa se jostakin omaksi. Suurella joukolla se mahtaa olla hyvin oivallinen. Kolmestaan tuntui hiukkaisen liian helpolta. Ja mikä parasta, voin pelata tuota Röllin kanssa. Siinä ei tarvitse osata suomea. Tosin se voisi olla myös hyvä opetusväline suomen kielelle. Voisinkin käyttää sitä myös S2-oppilaitteni kanssa.

Don Quijote huutaa nimeäni. Ritari-parka.
Taidan tehdä lauantaiyöntreffit hänen kanssaan.
Gute nacht, Finnland.
Guten morgen, Vietnam.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti