lauantai 12. maaliskuuta 2011

Puuh, puuh, olen rikkumaton hiljaisuus.

Syön cashew-suklaata. Se ei ole yhtä hyvää kuin minttukrokantti tai pelkkä sininen.
Onko minusta tullut jotenkin outo? En jaksa enää tanssia aamuun asti. Olin eilen jo puoli kahdelta uinumassa, vaikka osa työporukasta jatkoi vielä karaokebaariin. Minua väsytti sen verran, että karkasin kotiin. Nykyään teen sitä usein, lähden ilmoittamatta, koska en jaksa taistella. Siis koska jos ilmoittaisin, että heipä hei, ihmiset alkaisivat motkottaa, että eikä, ei mitään heipä heitä tähän aikaan illasta. Tai no, joskus sanon, että "käyn moikkaamassa yhtä kaveria tuolla toisessa pöydässä". Ja katoan. Mutta tämä temppu ei mene enää läpi kaikkien kanssa.

Pahinta on se, että hiihtolomalla tein temput myös Röllille. Meillä oli pippalot, menimme baariin. Kun tämä pikkuinen mukava baari (pidän kivoista, persoonallisista paikoista) meni kiinni (ja kun osa porukasta oli jo lähtenyt kotiinsa), tahtoi jäljellä oleva lössi lähteä yökerhoon. Minua väsytti niin, etten olisi millään jaksanut, mutta Rölli ei päästänyt minua yksin mihinkään, vaan suorastaan pakotti jatkamaan, koska samaan aikaan meillä oli kylässä Röllin lapsuudenkaveri, joka tahtoi mennä. Eikä tätäkään voinut jättää yksin. Jaoin sitten taksin Röllin ja hänen veljensä kanssa ja jotenkin sain huijattua Rölliä antamaan mulle avaimensa. Kun taksi kaarsi yökerhon eteen ja pojat poistuivat kyydistä, huusin äkkiä heipä hei, vedin oven kiinni ja käskin taksia kaasuttamaan paikalta. Saksaksi. Vilkutin vielä takaikkunasta hölmistyneelle Röllille.

Niin, no, sitten kun pääsin kotiin, tulikin hirmuisen yksinäinen olo, eikä väsyttänyt enää yhtään. Joten soitin Röllinkin sinne, ja hän jätti lapsuudenkaverinsa selviytymään yksin ja tuli käskystä kotiin. Valitettavasti minä nukahdin sitten kuitenkin heti, kun hän saapui. Että en ehkä ole tyttöystävä helpoimmasta päästä.

Mutta tänäiltana ei voi nukahdella, sisko tulee ja me jutellaan ja nauretaan aamuun asti. Mulla on kamala ikävä myös Lauria, Lenniä. Ja noita muita. Aion tunkeutua pikkuveljen kotiin kokonaiseksi viikonlopuksi huhtikuussa. Moikaamaan, hyvästelemään. Myös isoveljen koti joutuu avaamaan mulle ovensa. Eivät tiedäkään vielä, että huhtikuussa menen sinne, sanon isoveljelle ja hänen vaimolleen, että menkääpä te nyt vaikka vihdoin leffaan, minä katson Omeliita ja Ohtoa Jamnan kanssa. Ja jään sitten vielä yöksikin. Sanon heillekin hyvästit sillä lailla. Eikös ole kiva idea?

Sittenkin minulla on aikaa käsiksellekin tänään, koska enää ei väsytä, eikä ole sattunut päähänkään yhtään. Se hyvä aikaisissa kotiinpaluissa on. Ai niin, ja olenhan tehnyt jo töitäkin. En olekaan vielä paljastanut, että Silja ja Mai käännetään. Siis ei kokonaan, vielä, mutta siitä tehdään näytekäännös saksaan. Toivottavasti ehdin jo seuraaville Frankfurtin kirjamessuille. Tai siis toivottavasti agentti ehtii sinne kirjani kanssa.

Ja sitten ehkä parin vuoden päästä voisi olla jo tuore, saksannettu Silja ja Mai kämmenillä. Tänään vastasin kääntäjälle hänen esittämiinsä kysymyksiin tietyistä, hankalista kohdista. Tuli sellainen olo, että onneksi en ole kääntäjä, koska kyllä hiki tirskuisi tuon opuksen kanssa! Samalla nostan hattua Angelalle, joka kääntää tämän. Varsinkin itse keksimäni termit ovat hankalia, kun tuottaa itsellekin hankaluuksia kertoa, mitä ne tarkalleen ottaen tarkoittavat. Mutta nyt kun taas vilkaisin omaani, tuli hyvä olo. Silja ja Mai on kiva kirja.

Muutes, jos olen todella rohkea, laitan tänään illalla kolmannen käsikseni ensimmäisen kappaleen tänne näkyville. Samoin Pintanaarmuja-käsiksen ekan kappaleen. Koska ajattelin, että tätä kauttahan voi saada suoraa palautetta lukijoilta. Valitettavasti parannusehdotuksia ei kannata antaa, en ota niitä huomioon. Siksi, että kirjailijana olen jo päättänyt, että käsikset ovat valmiit, eikä niitä enää muokata. Joten palaute, jonka voi antaa, on tyyliin "Like"-napin painallus Facebookissa taikka jokin kommentti tähän blogiin, kuten, että oi, en lukisi vaikka maksettaisi tai voi, lukisin jo, jos voisin. Oh, oisin.

Terveisiä lokakuulta! Sehän oli eilen. Oktober ja fest. Suomalainen olut ei muutes ole hyvää.
Minä käyn nyt vielä kertaalleen läpi tuon kolmannen kässärin. Tulin siihen tulokseen, että ei se ihan valmis ole. Loppua pitää vielä muokkailla. Mutta muuten se on lähetyskunnossa.
Hyvää lauantaita itse kullekin säädylle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti