maanantai 18. huhtikuuta 2011

Bite me.

En aio pakista vaaleista täällä yhtään mitään, olkaa hyvät :)

Joten miten olisi aivojentyhjennysoperaatio. Tehtävä:

a) Kirjoita ylös 10 ensimmäiseksi mieleen tulevaa sanaa. Aloita sanojen kirjoittaminen nyt:

nopea
muisto
juusto
reikä
ullakko
lippu
vadelmahillo
kengät
mies

b) Järjestele sanat lyhyeksi, tekstiksi, joka liittyy omaan päivääsi. Jokaisessa virkkeessä tulee esiintyä yksi sanoista missä kohdassa tahansa. ET saa taivuttaa sanoja. Kirjoita nyt:

Tuli olla nopea, jotta ehti bussiin, ja siltikin myöhästyin töistä kolme minuuttia. Jokin katala muisto ryömi mieleen ensimmäisinä tunteina. Lohdullista oli tieto siitä, että kotona odotti herkullinen, keittoon lisättävä juusto. Työpäivä kului sutjakkaasti, tuntui samalta kuin reikä elämässä, siltä siis, että mitään ei oikeastaan jäänyt mieleen paitsi kohina. Myös ullakko kohisi, kun tulin kotiin. Ihan kuin lippu olisi lepattanut vasten kattoa. Vadelmahillo odotti jääkaapissa mutta en tohtinut koskea siihen. Kengät olisivat voineet mennä pilalle, siellähän tuulikin niin, siellä ulkona. Mies tulee pian, säästän vadelmahillot hänelle.

Myynnissä Huuto.netissä,
voi kuinka tyhjä se jo on!
Lopeta nyt. Minä ainakin lopetan. Odotan, että kolme yötä vierisivät ohitseni. Tämä päivä vieri jo. Oli ihan mukavaa olla töissä. Oppilaat olivat kevyitä kantaa tuntien läpi. Huomisesta en ole niin varma. Tänään olen jo huomisessa. Miksi. Pitäisihän sentään elää tätä hetkeä.

Olen laskenut väärin. Tästä viikosta laskettuna on vielä 7 viikkoa Suomi-eloa jäljellä. Haluaisin jo olla toisen maan partaalla, ihan kuin ette sitä jo tietäisi. Ostimme eilen Ellu Elluisen kanssa liput Berliiniin. Lähdemme keskiviikkona 8.6. aamulennolla, jo kello viisi pois. Pidämme hauskaa, tutkimme Berliinin. Läpikotaisin ehkä jopa. Vihdoinkin. Olen halunnut käydä siellä jo kauan. Matkavinkkejä otan vastaan, ilmaiseksi kiitos, mieluiten. Sitten en kylläkään tule enää takaisin. Minä ja kirjoitustaitoni olemme teille enää virtuaaleja.

Olen kirjoittanutkin viime päivinä, vaikka luulin, etten ehdi. Haluan jakaa pätkän Minä rakastan sinua nuori miestä. Ei se ole mikään erikoisista erikoisin pätkä, mutta minulla vain on valtava tarve antaa Mariellan hengittää täälläkin. Kuten nyt:

"Tämä oli raskas vaihe, raskain kaikista. Miten tämä tapahtuikaan. Mariella tasasi hengitystään. Työtoverit olivat jo lähteneet. Hän yksin suljetussa rakennuksessa.
      Mitä jos ulkona mellakoitaisiin jälleen.
      Jossain ruksutti tulostin, kenties avokonttorin puolella.
      Tämä pimeä puoli tapahtui takana.
      Mariella teki selvän veljensä huomisesta, ja sitten Seam soitti. Aavistikohan loppunsa.
      Mariellan valtasi jano. Hän haki vettä kahvihuoneesta. Kasvot rakastivat häntä. Hän leppyi harmaan silkkikankaan alla. Seam kysyi kuulumisia. Sanoi ankealla äänellä että lähtisi. Itään, kauas itään, lähelle."

Että semmoista pientä ja kivaa. Kankeaa?

Tämäkin on myynnissä.
Väsyttää. Nukuin myös lauantain ja sunnuntain välisen yön keittiönlattialla. Mrrr. Jos olisin kissa, kynsisin seinää. Jos olisin astronautti, maistaisin vakuumipakattua kuivajäätelöä päivittäin. Jos olisin merimies, minun tatuoinneissani ei olisi ääriviivoja. Jos olisin ruokaa lautasellasi, tipahtelisin haarukasta tai lusikasta koko ajan, roiskuisin kauluksillesi ja housuille. Jos olisin minä, menisin nyt päiväunille, ihan lyhyille vain, saanko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti