tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kaduilla tuulee..

Äsken ikkunani alta kulki mielenosoittajien letka. En oikein nähnyt kylttejä.
En siis tiedä, mikä oli osoituksen nimi. Pidin rumpumusiikista.
            Mutta minun on aivan pakko nyt

                                          nauttia

on  aurinkoa ikkunoissa pölyä, jäätelöviiruja poskilla, hauskoja levottomia oppilaita ja työtovereita, siisti koti jääkaapissa maukasta salaattia (josta unohdin itse salaatin), käsis pääsiäislomalla (ja lähetetty uusiin paikkoihin) on aivan pakko nyt

                                          jännittää

tämä elämä on hirmuisen mäkinen, mennään alas noustaan ylös lasketaan alas riemusta kiljuen raahaudutaan ylös hikisinä selkäpuolelta, valutaan vettä, juodaan sadepisaroita, huolestutaan ja varotaan, huolehditaan ja varrotaan, hulinoidaan kaduilla kuunnousun aikaan, minä rakastan sinua, sinua, sinuakin,

                                        palkitaan

odotukset. Odotetaan palkintoja. Varataan hostelli Berliinistä. Käydään juoksemassa, tuotetaan sisältö omille, puolivalmiille nettisivuille, pyydetään herra Teemua kuvaamaan sinne kuvia, pitää itse yrittää pyöriä

                                        mannekiinina, hymyillään

tähän ei jäädä. En osaa olla paikoillani. Tiesittekö, että kirjailijan ja opettajan ammatit ovat eräitä masennukselle alttiimpia. Ja minulla on ne molemmat, onneksi ei sentään synkkyyttä juuri, toivotaan että

                                    pysytään

hyvillä vesillä, lasissani kirkasta vettä, teessäni vihreää sävyä.

                                            Suunnitellaan

yritys tänään loppuun, nukutaan vielä kaksi yötä tähän hetkeen, kevät, kuljen Hakaniemen rantaa.

Toivotan touhukasta tiistaita kaikille, joilla tiistaita on vielä hieman jäljellä syökää sananne, nielkää niitä, niistä muodostuu vain kunnolla puremalla kunnon ravintoa elimistölle!


Vuoden takainen uusi kevät.
                                  

5 kommenttia:

  1. Minä jäin näiden sanojesi loukkuun, haluan viipyillä niiden tunnelmissa. Ihmeellistä ja ihanaa kaikki.

    Minun haaveammattini olivat, ovat ehkä edelleen, kirjailija ja opettaja. En ole kumpaakaan, vaikka työni sisältö on pääosin kirjoittamista ja olen myös opettanut paljon. :)

    VastaaPoista
  2. Kuinka mukavaa, jos jää loukkuun! Mutta hmm, kuulostaa kyllä siltä, että teet kuitenkin loppujen lopuksi haavetyötäsi :)

    VastaaPoista
  3. Hei, tulin vastavierailulle. Suussa sulavia sanoja kirjoitat, keveästi lentäviä lauseita, tykkään.

    VastaaPoista
  4. loukkuun ja koukkuun jäin minä myös, odotan aina seuraavaa :) ihana olet ja rakas, pikkuinen siskoni!
    -sys-

    VastaaPoista