keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Sydämeni lyö kuin ollut ja mennyt.

Makasin tänään puolialastomana tutkimuspöydällä. Minuun laitettiin piuhoja. Ajattelin jostakin syystä vaahteria. Sitten bataattia. Olen hulluna paistettuun bataattiin. Kutitti. Pöydän päällä päätin myös pitää urheilutauon. Viikko villien jalkojen lepuuttelua tekee hienoa. Ei minulla olisi edes aikaa juosta, kun R tulee huomenna (jippiiiiii!) ja perjantaina R:n kolme kaveria. Apua. Olen koko tulevan viikonlopun omituisessa annan-sulle-ruokaa-paniikissa.

Pitäisi osata tarjoilla perinneruokia vieraille. Niin..laittakaa vain kuivien kikherneiden paistaja kauhanvarteen. Soppa siitä tulee, vaikka karjalanpaisti pitäisi. Onneksi osaan (nykyään) leipoa. Syötän niille pullaa ja rahkapiirakkaa. Siinäpähän ähkivät. Tai sitten sanon, että hups, unohdin ostaa tärkeitä raaka-aineita ja uups, kaupat ovat kiinni. Että käykääs pojat ja tyttöset noukkimassa kalaa järvestä, tungetaan se uuniin. Tai syödään raakana, eikös se ole melkein kuin silliä, kun ripottelee suolaa pintaan.

Tutkimuspöydällä ajattelin myös sellaista keski-ikäistä miestä. En tunne häntä. Mutta lähes joka kerta, kun kävelen Töölönlahden kautta kuntosalille Kamppiin, näen matkallani sellaisen keski-ikäisen, tukevassa humalassa olevan miehen, joka hakkaa erästä tiettyä roskalaatikkoa. Ja puhuu sille. Minun on pakko laittaa tuo mies paperille. Hänestä saa hyvän kuvan. Pitää säilöä se jotakin tulevaa tekstiä varten.

Olen varmastikin menossa pikkuhiljaa rikki. Minä, rikki. Särkyy sydän. En tarkoita, että R sitä rikkoisi, hänhän sen elossa pitää. Mutta tarkoitan, että sen rytmi on alkanut vaihdella. Oi, sydämeni. Pomppii liikaa, välillä tuntuu, että se on aikeissa astua rinnasta ulos. Sen takia makasin tutkimuspöydällä ja ajattelin vaahteria.

Miten kaunis puulaji, vaahtera, miten kaunis sana.
Vaahteramäen Eemeli. Miksei R:n sukunimi voisi olla Vaahtera.
Olisin mielelläni Helmi-Maaria Pisara-Vaahtera. Eikä kun Vaahtera-Pisara.
Minun piti julkaista Silja ja Mai Helmi-Maaria Pisarana, by the way.
Unohdin sitten siinä hötäkässä aikeeni. Mutta useammalta taholta on tullut sellaista palautetta, että parempi niin. Joten ehkäpä tulevaisuudessakin keskityn julkaisemaan opukseni ihan normaalina, hiljattain.
Että semmoista.

Jostain syystä en voi lopettaa tätä sanatulvaa, sitä vain tulee, tulee, näppäimistön hajoamiseen saakka minä kirjoitan, kirjoitan uutta tekstiä, josta ei välttämättä ikinä tule mitään, mutta saahan sitä koettaa.

Saahan sitä nauttia. Saahan sitä, saa.

Toivotan kaikille oikein jees pääsiäistä. En ehdi hengittää blogistanissa yhtään seuraaviin päiviin. Mutta siis älkää huoliko, annan kyllä vierailleni suloisen kuvan Suomesta. Heitän ne sinne järveen ja sanon, että juoskaa saunaan jos paleltaa. Itsehän seison sitten kuistilla ja katselen kevään lintuja, kuusenlatvoista tähystän oravia. Kuuntelen, kuinka laineet lyövät toisiaan jään alla, liimaan muistoihini suomalaista, kaunista maisemaa. Jota tulee ennen pitkää ikävä.

Niin ja Hanna, sinun käsissäsi sanani varmaan pian elävät. Laitoin sinulle tänään Siljan ja Main. Enjoy!

7 kommenttia:

  1. Jaanpa tähän oman kokemukseni: Joitain vuosia sitten itselläni alkoi yhtäkkiä ihan mielettömät rytmihäiriöt, joiden takia alkoi jo huimata, ja jotka pahenivat esim. ylämäkeen kävellessä. Kävin kaiken maailman tutkimuksissa, jopa vuorokauden kuljin piuhat rinnassa, ja lukuisat rytmihäiriöt kyllä todettiin, mutta syytä ei saatu selville. Sitten itse mietin, mitä elämässä oli muuttunut samoihin aikoihin kun pompotukset alkoivat ja jätin hormonit (e-pillerit) pois ja siihen loppuivat myös rytmihäiriöt! Eli jos pompotukset ovat alkaneet pahentua yhtäkkiä kannattaa miettiä, onko jotain sellaista muutosta tullut joka voisi vaikuttaa. Mutta ennenkuin saat selville mistä kyse, niin koitahan lepäillä ja olla rasittamatta itseäsi, toivottavasti mistään vakavasta ei ole kyse. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä. Voi hyvinkin olla, että rytmiset häiriöt tulevat stressistä. Elämänmuutos edessä ja kotona olo stressa kovasti naapureiden takia. Toivotaan ainakin, että ei mistään vakavammasta ole kyse :) Päästäisiä sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Myös miehelläni oli parina kesänä peräkkäin vakavia rytmihäiriöitä 1995 ja -96, johtui nähtävästi stressistä ja liiasta kiirestä. Sen jälkeen ei ole tullut enää uusia. Sydän piti tahdistaa sähköisesti häneltä uudelleen.

    Lepäilehän ja ota rennosti. Kaikkea hyvää sinulle, ja rauhaisaa pääsiäistä<3

    VastaaPoista
  4. Voihan, koita pitää itsesi terveenä äläkä stressaa vieraiden takia!

    Luen parhaillaan Sljaa ja Maita - olen nyt sivulla 40, koska yritän samalla lukea sitä lukupiirin kirjaa. :) Onpa kaunista, soljuvaa tekstiä. Mutta ahdistavaakin. Mielenkiinnolla jatkan. Eilen ahmin kirjaa saunassa, kun lapset olivat viereisessä tilassa kylvyssä. Ihan unohdin ajan kulun. (mutta lapset eivät onneksi anna unohtaa itseään ;))

    Ihanaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
  5. Kiitoskia Aili ja Hanna. Olen koettanut ottaa lunkisti, enkä oikeastaan jännitä sydäntuloksia. Katsellaan nyt, mikä on tytössä rikki vai onko mikään :)

    Oi, kiva kuulla, että olet ainakin alun tarponut jo läpi! Toivon tietysti, että loppuun asti jaksat Siljaa ja Maita.

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti jatkan, nyt olen jossakin sivulla 90 ja kirja vaatii lukemaan lisää. Ikävää, kun on niitä muita "pakkolukemisia", etten voi lukea pelkästään kirjaasi...

    VastaaPoista
  7. Oi oi, Moskova-jakso on siis edessä. Se on kehutuin jakso ja itsekin pidän siitä kovasti. Enjoy ja muista, ettei mitään kiirettä :)

    VastaaPoista