lauantai 9. huhtikuuta 2011

Mitä on ovissasi, mitä ovien takana?

Tänään myyn itseni.
Avainkaappia en myy.
Myyn kodistani irtonaiset osat.

Voitteko kuvitella, kuinka vaikeaa on luopua sellaisista tavaroista, esineistä, huonekaluista ja vaatteista, kirjoista sekä cd-levyistä, jotka on joskus itselleen hankkinut kieli pitkällä roikkuen, silmät puolittain palaen. Kova paikka ainakin minulle. Kaksi vuotta sitten luulin, että nyt olen asettunut. Ostin asunnon, oli työpaikka, oli olo, että nyt pysyn paikoillani ainakin kymmenen vuotta. Ripustin kotini pullolleen rakkaaksi käyneitä asioita tai ihastuin esineisiin ensisilmäyksellä, ja ostin ne. Haaveilin isosta kirjastosta, aloin rakentaa sitä.

Ja nyt; tumps. Tyhjennystoiminto.
Kuinka riipaisevaa. Jotenkin muutenkin alkaa konkretisoitua tämä lähteminen.
Ikävä tulee. Minulla on niin, niin rakkaita ihmisiä tässä lähellä.

Eilen kävin kävelyllä erään Elluisen kanssa. Minusta tuntuu että lähden väärään aikaan. Tarvitsisikohan Ellu minua täällä? Ainakin tuli sellainen olo, että miten saatan jättää sellaiset ystävät, joita tahdon olla piristämässä. Jotka piristävät minua. Auttavat aina. Ellu - ja toivottavasti myös ystäväni Sintsa - lähtevät saattamaan minua matkaan kesäkuussa. Ajamme Berliiniin, vietämme siellä muutaman hullun vuorokauden.

Sitten ystäväni lentävät pois, minä jatkan R:n kanssa alas pitkin Saksaa. Kuorman kanssa. Kuormaan tosin eivät mahdu kaikki minun elämästäni. Mahtuvat vain valokuvat, lempikirjat ovat jo muuttaneet, mahtuvat mekkoni, kenkäni - joista suuren osan myyn tänään - mahtuvatkohan edes tietokoneeni mukaan. Ne ovat alkaneet hajoilla. Joskus pelkään, että ne nukahtavat eivätkä enää herää. Millä minä sitten kirjoitan? Millä saan ulos sen, mitä olen kirjoittanut? Tai no, sen takia tallennan kaiken aina muistitikulle ja sähköpostiin.

Jääkaappini ovi. Olisi kiva nähdä muidenkin!
Tiedättekö mitä? Edellisessä kirjoituksessa mainitsin vihaavani naapuriani. Ja että syytä ei olisi enää. Mutta nytpä onkin. Hän päätti alkaa soittaa kitaraansa joskus kello kuuden tienoilla aamulla. Yritin siinä sitten saada vielä unta. Puoli kahdeksalta tämä lapsellinen naapuriolento päätti lisätä volyymia. En enää kestänyt, vaan nakuttelin hieman vasaralla poikaa hiljaisemmaksi. Sieltäkös sitten hän huudahteli mukavan huomenen: "Jaahas, Päivinen, ****n huora, sä et nuku ensi yönä!"

Että kaipa minulla on vieläkin syyni. Tosin jotenkin olen kaiken yläpuolella. Tiedän, ettei tarvitse kuin sormia naksauttaa, ja tuo naapuriolento saa häädön. Niinpä sitten naksautin niitä sormiani. Vedin takaisin erään viime joulukuulta peräisin olevan valituksen - jonka ehdin jo naapuriolennon anteeksipyynnön ja sovittelun takia perua - ja ilmoitin isännöitsijälle, että nyt voi alkaa toimia.


Ulko-ovikoriste. Tuli kaupanpäällisenä asuntoa ostaessa.
 Viimeisin episodi oli siis sellainen, että piti kutsua poliisit kahdesti paikalle. Naapurista tultiin keskellä yötä - ensimmäisestä poliisikäynnistä kimpaantuneena - soittelemaan ovikelloa, rämpyttämään postiluukkua, huutamaan uhkauksia. Onneksi sain muita naapureita todistajiksi. Kaikkea sitä pitääkin sietää. En tiedä, miksi annoin silloin anteeksi - häädön he olisivat ilman muuta saaneet - siihen saakka kun olin tosiaan 1,5 vuotta kärsinyt häiritsevästä melusta öiseen aikaan. Ehkä jotenkin joulumieli oli päällä..enää ei ole. Kuinka anteeksiantamaton olenkaan. Helpottaa ajatella, että pääsen kahden kuukauden päästä pois noiden lähettyviltä. Sitä ennen - tulevan vuokralaiseni takia - hankin kylläkin sen häädön. Opetelkoot vähän sääntöjä, muiden huomioimista.

En myy.
Nyt täytyy leipoa piparia. Sitten alkaa tyhjennysmyynti. Kävin jo aamulenkillä - kun kerran naapuri päätti, etten saa nukkua pitkään.
Ja illalla menen vielä Rappiotaiteen Festareille. NVL sen järjestää.
Mikä tapahtumalauantai. Ei aikaa kirjoittaa.

Moikkismoi!

Muutes btw R piiskaa minua. Piti eilen yömyöhään asti hänen kanssaan pohtia liikesuunnitelmaa Skypessä. Yritin vikistä, että väsyttää, mutta ei, piti suunnitella ja selata muiden sivuja ja miettiä, miten erotan itseni joukosta. Puuh, onneksi hän ei ole pomoni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti