torstai 28. huhtikuuta 2011

Pääsiäiskani humpsahti yli järven

ja tipahti heikkoihin jäihin. Mutta kyllä se taisi olla semmoinen Kani Ponteva tai Pontevan serkku. Rämpi raukka itsensä rannalle veden armoilta ja pelastui. Vaikka kaukana jossakin myös kettu vainusi sen, emme vain minä ja kaksi muuta. Luonnollisia ihmeitä luonnonihmeiden keskellä.

Kettukin, punainen piste, juosta jolkotteli pitkin järveä. Itse en uskaltanut yrittää. Kettu ja jänis ovat kevyitä ja nopeita, uivatkin varmaan kuin parvi kaloja. Minä en sen sijaan osaa uida muuta kuin koiraa, ja jääkuutioiden keskellä varmaan polskutellaan menemään apua-apua-auttakaa-tyylillä. Varsinkin jos jää yrittää vyöryä päälle lauttana. Olisi arvelluttavaa olla jäälautan läpitunkema. Onneksi en ole vielä vajonnut.

Viimeiset päivät olen viihtynyt ja viihdyttänyt vieraita, jotka pitivät suomalaisista maisemista. Kiitos vanhemmilleni, saimme majailla "mökillä" Savonrannassa ihan rauhassa. Kuinka reilua; he jäivät kotiinsa ja antoivat meidän nuorten pierujen lomailla heidän omissa sielunmaisemissaan.

Paloimme, kylläkin. En yleensä koskaan pala, mutta tällä kertaa rinta rutisee. Pohjoisen aurinko on niin yllättävän kipeä. Minä väsyin, en saa enää unta kun valo syö pimeää.

En saa unta kun vieressäni on täysi laidallinen ihmistä. En saa unta koska en yksinkertaisesti malta nukkua. Tämä kostautuu kyllä töissä. Liikun käytävillä kuin haamu, kädet ojossa unissatallaaja. Oppilaat nauravat, koska unohdan lauseista puolet. Siis niistä lauseista, jotka päästän suustani ulos. Onneksi pian on taas viikonloppu, ja saa ladata väsyneen ruumiin väsymättömäksi. On pakko jaksaa viimeiset Suomen-viikot täysillä. Tehdä töitä hyvin, en tyydy keskinkertaiseen, valmistella oma yritys ihan valmiiksi.

Mutta vielä viimeisistä ajoista; oli pääsiäisen äänettömiä hetkiä, keskellä yötä tähtitaivas tipahti hartioille. Sai herätä linnun lauluun, kastaa varpaat kylmään veteen. En heittänyt niitä turisteja sinne järveen, jäät olivat vielä veden pinnassa rannassa asti. Ja muutenkin teki mieli olla pelkästään mukava.

Minusta on mukavaa, kun on kevät ja lämmintä. Ehkä myös vappuna voi kuplia, kilpaa auringossa riehua. Tanssia tangoa. Tai kastua, sadetta lupailevat, ehkä minä kastun ja huudan kallioilla ilmoja pihalle. Niin että kukaan ei kuule. Niin että kaikki sen lopulta kuulevat.


Lomakuvia täällä, lomaisa tunnelma yhä.
Luonani lomailee sydämestä suurin osa.
Jolla on loma.
Minun sydämeni, komea varras ihmislihaa.



Kävimme muutes katsomassa elokuvan nimeltä Rajaton.
Pidin siitä. Lukemistakin riittää.
Luen Harjukaupungin salakäytäviä, hitaasti hitaasti kylläkin, kun aika ei juuri nyt riitä. En ole ehtinyt kirjoitella. Mutta tänään viimeistään pitää saada nettisivutekstit ihan vipovalmiiksi.

2 kommenttia:

  1. Voi ralph, näyttää ihan kauhistuneelta kidnapatulta ihmispololta:)
    -sys-

    VastaaPoista
  2. Niin se onkin, pakotin sen tuohon toimintaan. Keskellä kirkasta päivää, herranjestas, pusu metsässä. Who does that :D

    VastaaPoista