lauantai 16. huhtikuuta 2011

Varoitus. Tämä teksti on valtava valitusvuodatus.

Kohtasin viime yönä keittiöni lattian. En ole kovin riemuissani tästä kohtaamisesta, vaikka keittiö onkin eräs sydän kodistani, pala keuhkoja, välttämätön kuoppa kylkiluiden välissä.

Kohtasin keittohuoneen lattian sen takia, että naapurini järjesti KAHDET jatkojuhlat. Hän näköjään ajattelee, että tässä kerrostalossa nukutaan aivan liian pitkiä pätkiä yhteen putkeen. Pelkään tuota hullua ihmistä sen verran, että en uskaltanut mennä ovea koputtelemaan. Poliiseja en soittanut, kun kummallakin kerralla kekkerit hiljenivät n. 20 minuutissa. Tarpeeksi kauan ne kuitenkin kestivät pitääkseen minut hereillä.

Ystävieni mielestä (he siis ovat nähneet tämän tapauksen) naapurusmies käyttää huumeita. Olen aika lailla samaa mieltä. Unohdin kertoa, että hän pyyteli viimeisintä huoraksihaukkumismeluamiskertaansa anteeksi kovin kummallisella tavalla: sujauttamalla pornoelokuvan postiluukustani sisään. Voi syvä huokaus.

Viime yö oli siis melko myrskyisä adrenaliinin virtailun suhteen. Mutta lohdullista on se, että eilen vietin aivan todella hauskan illan. Kävimme kolmen ystäväisnaiseni kanssa syömässä Sushibarissa. Ruokaa piti odottaa miltei kaksi tuntia, mutta se kannatti. Oli mielettömän hyvää. Ja seura tietysti myös. Sushi rullaa ja rokkaa!

Kävimme myös Mascotissa Poetry Jamissa. Harmillista. Nimittäin emme kuulleet juuri mitään. Saimme istumapaikat melko takaa. Ja vieruspöydässä istui joukko nipinnapin täysi-ikäisiä ihmisiä, joista lähti turmiollista ääntä. Ja paljon. Lisäksi jouduin hieman kyyristelemään, sillä nykyään on olemassa sellaisia täysi-ikäisiä, joita olen joskus opettanut. En tahdo tavata heitä viikonloppuiltaisin. En, vaikka kuinka olin eilenkin vain vesilinjalla.

Haluatteko kuulla uutisia kirjoittamisrintamalta?
Siellä räiskyy, rätisee. Teen kirjoittamissyntiä.
Olen palannut Minä rakastan sinua nuori mies -käsikseen.
En saisi, kun olen sen pistänyt jo eteenpäin, mutta en voi sille mitään, että en enää näe sitä valmiina. On tullut uusia ulottuvuuksia. Tai ei uusia, mutta syvennystä on tapahunut.

Täytyy häpeillen myöntää, että taannoinen riemuni oli ennenaikaista riemua. Hienoa riemua se oli, pääosin ihan syystäkin, mutta joihinkin lukuihin olen nyt puuttunut. Lisännyt sinne lauseita. Lisännyt asiaa, silkkaa asiaa. Yhä koen aivan järjetöntä onnistumisen tunnetta, kun luen tuota käsistä eteenpäin. Se on erittäin vaikuttava setti. Mutta sellaisenaan hieman raaka. Nautin suunnattomasti sen työstämisestä :)

Tänään on kevät, kuten eilenkin. Kevään lapsi kun olen, pidän keväästä.
Kirjoitan kamalasti tänään, urheilen, syön illalla herkkuja ystävien seurassa.
Mikä rauhaisa päivä edessä.

Huomenna minut tapaa Valtterilta. Myyn siellä kaikenmoista.
Sen jälkeen pitäisi mennä ja äänestää.
Ehdokas on melko selvästi mielessä.
Ja sitten, kuten tänäänkin, on enää muutama raihnainen yö.
Sen jälkeen en nuku hetkeen yksin, mikä ilojen ilo sentään!


Tekstin on jatkuttava kuten muuri jatkuu.
Kuten jaksoin kävellä sitä pitkin vuonna 2008.

Pieni lisäys tänne vielä alkuillan huumassa tai pikemminkin selvennys: nukuin siis loppuyön keittiön lattialla. Eristäydyin kyökkiin, toisin sanoen. Laitoin ikkunan auki, jotta kuulin katumelun (joka aina on jostain syystä pikemminkin nukuttanut kuin pitänyt hereillä), mikä esti kuulemasta naapurimelua. Joka siis myös 20 minuutin musiikkipauhun jälkeen jatkui örvellyksen muodossa.

Ja tsadaa: voitin tänään peräti kuudella Ässä-arvalla seitsemästä!!? Ostan siis aina voittoarvalla uuden. Siltikin nettosin mukavasti :) Herranjestas. Onko nyt lykky iskenyt suoniin. Mitenköhän käy lottoilussa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti