perjantai 6. toukokuuta 2011

Juhlin mansikoita suussani, sokeria kielellä sitä

että


pian


olen

kaksi kirjaa julkaissut kirjailija
enkä ikinä olisi uskonut
että voisin neljässä kuukaudessa kirjoittaa
oikean kirjan jossa on pää ja häntä ja pään ja hännän välissä lihaa ja luita,
nahkaa, turkkia, soluja solujen perään.

Mansikoita piti oikein ostaa.
Muuta ei nyt voi, herään aamulla aikaisin kirppikselle myymään (taas, Valtsuun, tällä kertaa täytän palan ystäväni pöydästä) ja sitten matkustan isoveljen luokse ja annan Nalle Puhin sekä Ihaan veljen lapsille.
Mukavaa, ihanaa, olen kirjaa täynnä ja ai niin, täytyyhän senkin kunniaksi popsia mansikka, että maksoin tänään yritykseni rekisteröimismaksun ja pistin ilmoituksen rekisterikeksukseen ja herra Teemu otti hyviä kuveja Kielikorjaamon sivuille - kiitos herra T!! - ja aurinkokin paistoi niin, että jalat juoksivat ylämäissä karkuun ja alamäissä päälle ja voi. Kuinka tätä nyt sitten juhlitaan ja miten päin. Mansikatkin mollukat - Pelle Hermannia lainatakseni - pääsevät kohta loppumaan. Ehkä juhlin vain niin, että pakkaan kirppiskamoja ja luen ääneen runoja. Tai ehkä huiskutan ikkunasta piritorille kauniita unia tai ehkä pitäisi vain olla todella hiljaa.

Hiljaa.





                                    Hiljaa.





HILJAA sydän hakkaa.

10 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon.

    Hiljaa ei kannata olla
    vaan huutaa riemusta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kun osaisinkin yksin huudella riemusta :) No, ainakin osaan hyppiä, joten menköön niin!

    VastaaPoista
  3. Parhaimmat Onnittelut sinulle, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  4. Onnea, onnea, onnea, onnea!!!

    toivoo
    Rooibos

    VastaaPoista
  5. Hienoa Helmi-Maaria! Onnea paljon sinulle ja kirjallesi! :D Nauti täysillä upeasta onnistumisen tunteesta! Olet ansainnut joka hetken suuren saavutuksesi tuottamasta ilosta. :)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, onnea! Pirskahtele ja kupli ja anna riemun levitä joka soluun, olet sen ansainnut!

    VastaaPoista
  7. Tänks Rooibos ja Vera :) Koetan ehtiä iloita! Ja ehdinkin, toki, mutta voi kamala sentään kun työt vievät energiaa.

    VastaaPoista