torstai 5. toukokuuta 2011

Listojen yö.


Anteeksi kasvi, että olen jotenkin puolitappanut sinut.

Katostani ropisee maalia, pidän vanhoista maalilohkeamista taivaan korvikkeena. Kun ei voi katsella tähtiä silmät avatessaan, näkee railot, joihin tuskin koskaan putoaa, koska nuo railot ovat korkeammalla kuin mihin yllän. Pääni päällä, katossani, tähtikartan tilalla. Illan pimetessä ne loistavat valkoisesta avaruudestaan.

Lattiaa ja seinää yhdistävät listat, kuten varmasti kaikki tietävätkin. En ymmärrä, miksi niitä kutsutaan jalkalistoiksi. Voisiko joku selventää?

Päiväni on sitä paitsi ollut yhtää listaa. Koenumerolistaa, asialistaa, muistilistaa, ystävälistaa, loputonta, loputonta listaa. Ymmärrättekö te ihmiset, että meidät on viljelty listaviidakkoon? Me olemme liaaneja, hyönteisiä matkalla kirkkaaseen valoon, mutta kaikki ne puut (= välttämättömät, elämää ylläpitävät listat) ovat tiellämme. Pitää vetää viiva aina kun pääsee yhden asian yli.

Sieltä, listaviidakosta, ei pääse ulos edes tarzantaidoilla.
Tarvitseeko sieltä edes päästä.

Listataanpa muutama elämää helpoittava lista (joista muutes lempilistani on ostoslista, jonka aina unohdan pöydälle ja jota aina kaivelen taskuista kaupassa ja jonka takia aina unohdan ostaa vähintään jotakin):

-.ostoslista
- muuttajan muistilista
- aloittavan yrittäjän muistilista
- osanottajalista
- vieraslista
- ruokalista
- jalkalista (vai onko se nimeltään lattialista?)
- kirjalista
- lainauslista
- uutuuslista
- tuloslista
- listantekolista
- hittilista
- bestsellerlista
- tarvikelista
- unohduslista

En keksi enää, ajatukset lyövät tyhjää. Nukahdin aamulla yli kellonsoiton. Siksi ajatukseni ovat niin lievät. Töiden jälkeen ehdin kääntyä kotona, sitten piti mennä yrittäjäinfoon (missä pahus sentään sain lannistumista niskaan; en voi hakea starttirahaa!), sen jälkeen tuntui raskaalta hengittää joten kävin palauttelulenkillä, sitten tulin kotiin ja päätin, että yritän olla nuuka. Vaiko pihi. Vaiko uusioituva. Luontoystävällinen.


Et sinäkään kukkaparka mikään ruusu enää ole.

Toisin - ja yksinkertaisemmin - sanottuna en mennyt kauppaan, vaan sävelsin ruokani kaapin sisällöistä. Löytyi kurkkusalaattia - yök!- paahtoleipää pakastimesta, aurinkokuivattua tomaattia, juustoa, pähkinöitä. Ja salaatinkastiketta. Ja kun ne kaikki laittaa sekaisin uuniin vähäksi aikaa, lähtee nälkä ja kyllä myöskin jano, koska neliönmuotoinen asia, joka (lämpimästä!) uunista otetaan tovin kuluttua ulos, on kovin märkä. Vähän niin kuin tiskialtaaseen pudonnut pannulappu, jossa on tomaattia ja muuta koristeena.

Sitä paitsi miksi minä listaan päivääni näin. Miksi en voisi vain sanoa, että olipa kiireinen päivä huh! Miksi en voisi sanoa, että lista jatkuu vielä. Mutta pidän tässä taukoa, avaan pian kirjoitusläppärin, kaivan sieltä Minä rakastan sinua nuoren miehen, rentoudun. Lukemalla. Omaa käsistä lukemalla.

Voitteko kuvitella, että näinä kiireen ja jonkinmoisen pienuudentunteen päivinä nautin suunnattomasti omista sanoista. Varmaan niin tekee moni muukin. Tosin usein se käy myös nukuttamaan, on niin monta kertaa käynyt omaa tekstiä läpi, että sen lukeminen on kehdossa keinumista. Ei haittaisi tosin, vaikka uni tulisikin pian. Onhan tässä jo valvottu.

Mutta arvatkaa vielä mitä. Pakko tehdä yksi lista, jota mietin tuossa iltapalaani vääntäessä. Sen nimi on "mitä-makuelämyksiin-johtavia-tuotteita-jään-kaipaamaan-lista":

- lakritsi-suklaajäätelö
- Aura-juusto (en voi sietää muita sinihomejuustoja!)
- jälkiuunileipä ja Ruispalat
- Taffelin sipsit (eivät ne sipsifirmat kyllä ulkomailla osaa..)
- tuoreet marjat (jotenkin ne maistuvat aina täällä parhaimmilta)
- lihapiirakka grilliltä (ai niin, olen kasvissyöjä..!)
- luonnonjogurtti
- Kouvolan laku
- kaikenmaailman salmiakki-lakritsiasiat (paitsi yäk, shotit, yuh!)
- Hesen ketsuppi ja kurkkumajoneesi
- karjalanpiirakat (kyllä, voisin tehdä itse, mutta kerran sain palohälyttimet soimaan)
- vispipuuro

Enkä juuri nyt keksi lisää, koska minua painavat silmät, jotka tahtovat lukea muuta kuin loputonta listaa.
Mutta sanokaas, lukijat hyvät, mitä tuohon listaan voisi lisätä, jos kaikki muu paitsi kuminalla ja korianterilla maustetut asiat kelpaisivat. Ja mitä ei muualta kuin tästä maasta saa. Tämä listahan on sitten (vinks, vinks vain!) samalla tuliaislista. Että tietävät mitä tuovat mukanaan ne, jotka luonani käväisevät syksystä lähtien :)

Jos te haluatte jatkaa listaa, olkaa hyvä, kiitän kumarran tämä päivä seis. Pam.
Tuntuu, että olen jotenkin väsymysretkahdustilassa. Se tarkoittaa sitä, että jos seuranani olisi täällä a) sisareni tai b) eräitä ystäviä, nauraisin parasta aikaa vedet silmissä ihan ilman syytä vatsan kipeäksi.

Onneksi siis olen yksin.
Vaikka täytyy myöntää, että on jo sokea ikävä ärrää..




2 kommenttia:

  1. Olen ollut listaihminen aina. Enää en ole. Olen oppinut itsestäni sen, että se luulo, että voin hallita elämääni listojen avulla, pitää kaikki langat käsissä ja kontrolloida, ei pidä paikkansa.

    Nykyään menen kauppaan ilman ostoslistaa. Hurjaa minulle! Vietän riehakasta elämää.
    Masennusta sairastavalle to do-listat saavat aikaan itseinhoa ja -vihaa, koska tietää, että listat eivät koskaan toteudu. Siksi listat on hävitettävä.

    Hmm, tuli vähän synkkä kommentti tähän sinun juttuusi. Sori.

    VastaaPoista
  2. Oi, ei tuo mikään synkkä kommentti ole! Minä en ole ollut kauhean järjestelmällinen listaihminen - jos ei lasketa ostoslistoja - mutta nyt on vähän pakko listata kaikkea, kun menossa on muuttoa, yrityksen perustamista ja jännitystä julkaisurintamalla. Niin ihan pakko jotenkin selventää ajatuksia.

    Vaikka tottahan tuo on, että listat saavat aikaan jonkinmoista ärtymystä, kun ne eivät toteudu. Sitä paitsi kaikki hitti- ja bestsellerlistat ovat tylsiä. Ne ohjaavat liikaa ostoaikeita ja mielipiteitä.

    Olisinpa iloinen, jos uskaltautuisin heittämään parhaillaan seuraamani muistilistat jorpakkoon ja antautumaan menemisen mukaan vain :)

    VastaaPoista