tiistai 24. toukokuuta 2011

Paljastus, jota en anna sinun kuulla.

OOH. Pieni iltalisäys tämän päivän tekstiin (joka seuraa siis alempana). ME SAIMME SEN. Uskomattoman asunnon. Palan pariisilaista Ruotsia Etelä-Saksassa. Lähellä jokea, lähellä kaikkea mitä tarvitsemme. Piti oikein lähteä paneelikeskustelusta kesken pois, kun sain viestin, että nyt on vakavia uutisia. Onneksi vakavat uutiset olivat iloisia mukavaan asuntoon yhteenmuuttamisuutisia :)

Tänään olen kiireihminen. Rankan, suoraan sanottuna raastavan työpäivän jälkeen (joka oikeastaan ei ole ohi vielä, sillä edessäni odottaa n. 40 tarkastusta vaativaa tekstiä, jotka on arvioitava ennen torstaita), tahdon hieman rentoutua.

Bob-koirallekin kelpaa Silja ja Mai. Ainakin unessa.
Kirjoittajalle paras tapa rentoutua on tietysti kirjoittaminen. Tai palaaminen omaan tekstiin. Tai uuden ideoiminen. Ainakin näin on minun kohdallani. Usein menen ensin juoksemaan ja sitten vasta vajoan kirjoituspöydän äärelle. Nyt teen toisinpäin. Tai itse asiassa en aivan, ei minulla ole edes kirjoituspöytää, enää.

Sitä paitsi tänään, ihan pikaisessa välissä aion  käydä kuulemassa Mikä on taidetta -paneelikeskustelua. Ja sen jälkeen kukun luultavasti aamun tunneille asti tarkastusten parissa. Ja sitten menen taas töihin. Ja sitten, ja sitten. Ja kyllä minä silti saan palata teksteihini, saanhan, antaa sanavirran valua kasvoille kuin haalean veden, joka herättää, ja sitten, ja sitten ollaan taas alussa. Joka päivä uudessa alussa.

Satakieli, joka on kirjoittaja, esitti blogissaan haasteen minulle ja muillekin kirjoittajille. Tässäpä haaste ja alla myöskin vastaukseni haasteeseen. Koska Minä rakastan sinua nuori mies on saanut myönteisen julkaisupäätöksen, valitsin tekstiksi sen. Tai oikeastaan vain erään palan sitä. Joka ei paljasta liikaa, missään tapauksessa.


1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin - blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista. HUOM. haasteeseen vastaaminen ei edellytä varsinaisen tekstin julkaisemista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.


OMA VASTAUKSENI:

Kyseessä on siis kappale syksyllä julkaistavaa romaaniani. Hyvin lyhyt kappale kylläkin. Siinä kuvataan toisen päähenkilön tyhjää hetkeä. Maailma hänessä, hänen ympärillään, hänen käsillään on pysähtynyt kuin kuva. Pidän pätkästä, koska 1) se oli minulle heti kirjoitushetkellä kuva ja mielestäni onnistuin kirjoittamaan sen pysähtyneeksi, pysähtyneeksi tuokioksi. Tekstistä tekee onnistuneen pysähtyneisyyden lisäksi 2) ikioman juttuni - jolla tarkoitan noita KLIK-kohtia - yhdistäminen suoraan kerrontaan, 3) vertauskuvallisuus, 4) kerronnan niukkuus, joka samalla on laajaa ja 5) se, että sain aseteltua Seamin näyttävästi tähän kuvaan.

Ja tässäpä tämä kohtaus sitten vielä:

Mikä ruman tien kulkija.
KLIK
Sä saat mut itkemään.
KLIK
Missä, missä minä olen?
KLIK
Putoa, dorka.
                                    

                                    Seam, Seam. Katolla Seam, kuulolla ylhäällä.
                                    Pohtimassa, punnitsemassa.
                                    Valintoja, valintoja.
                                    Onko valintoja olemassa, jos ei ole sinuakaan, kysyivät eräät kasvot, jotka eivät nähneet eteensä. Seam tarkasti sillä välin välimatkan. Se ei ollut pitkä. Maa ja taivas yllättävän
kiinni toisissaan. Missään ei saumoja, kuinka taitavasti ommeltu yhteen nämä ratkaisevat elementit!
                                    Seamin kädessä sakset. Voisi avata jotakin. Tehdä uuden haavan maailmaan, avata aukon taivaan ja maan välille. Hypätä siihen, itsetehtyyn haavaan mukaan. Maailmanhaavat, mitä ne edes olivat?
                                    Saksittuja, saksittuja kohtia.
                                    Seamin kädessä terävät, terävät sakset, jalkojen alla pudotus.

Hyppää nyt jo.
KLIK

1 kommentti:

  1. Mahtavat onnittelut sinulle, Helmi-Maaria, jo toinen romaani<3

    Mikä vauhti, mikä lento:))

    VastaaPoista