perjantai 27. toukokuuta 2011

Uskaltaminen on vaatimista.

Teen tänään jotakin erikoista, mikäli vatsakivuilta kykenen. Eilen tämä alkoi, tämä suurimuotoinen kipu. Kävin juoksemassa puolentoistatunnin vauhtilenkin, enkä sen jälkeen kyennyt asettumaan suoraan asentoon. Piti oikein ylen antaa. R pelotteli, että olisin saanut kurkkutartunnan. Saksassa jo neljä on kuollut espanjalaisista kurkuista syömäänsä virukseen. En usko, että näin on. Olen tosin syönyt espanjalaista kurkkua Saksassa viimeksi sunnuntaina, mutta eiköhän tämä ole jotakin muuta.

Sitä paitsi en anna päivän mennä pilalle sen takia, että ruuansulatuksessa on jokin vuotokohta. Menen tuonne: http://hkipoetryconnection.blogspot.com/ ja aion nousta lavalle. Puhua mikkiin, kertoa runoja kaksi tai kolme, joista kaksi on tullut päästäni ulos viimeksi eilen. Olisi mukavaa, jos edes joku tuttu tulisi myös. Olisi mukavaa, jos joku blogini tuntematon lukija yllättäisi siellä ja sanoisi, että minä arvasin tämän. Yritän saada pari ystävää henkiseksi tueksi. En tiedä tulevatko.

Tämä viikonloppu on kirjallisuutta täynnä. Huomenna on Maailman kirjat -tapahtuma. Sinnekin menen. Lisäksi Maailma on kylässä. Että ohjelmaa riittää. Minun oli tarkoitus lähteä mökille, mutta meillä on opekokous tänään kello 14 lähtien. Kestänee niin kauan, etten enää pääse kauas itäisen Suomen syvyyksiin ajoissa. Enkä suoraan sanottuna jaksa juuri nyt. Ajaa kuutta tuntia sinne, kuutta takaisin. Vaikka siellä onkin hiljaista, luonto kääritymässä kaulan ympärille vaipaksi. Uni tulee heti, kun sulkee silmät ja toivoo.

Olen, muutes, ahminut ilta- ja aamupalaksi Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman. Mikä kaunis kirja. Eräs asia kuitenkin mietityttää kirjoittajan näkökulmasta: onko kaikkea pakko selittää menneisyydellä. Onko lukijalle aivan pakko kertoa yksityiskohtaisesti henkilöiden historiaa perusteellisesti. Mielestäni ei. En ainakaan jaksanut aivan kaikkia kohtia lukea, harpoin joidenkin muistojen ohi olkoonkin, että kirjan tarina perustuu muistamiselle. Sille, että henkilöt näkisivät puut metsästä, eli metsän puilta. 

Saadessani ensimmäistä kertaa ikinä ammattilaisen palautetta tekstilleni Pintanaarmuja minua pyydettiin saksimaan kaikki lapsuutta käsittelevät kohdat pois. Silloin en vielä ymmärtänyt miksi. Nyt ymmärrän. Mieluummin luen nykyhetkeä mieluummin kuin mennyttä, siis olipa kyseessä mikä tahansa kirja.

Toki henkilöillä on muistoja ja ne pitää tuoda esiin. Mutta ei pitkästi, ei. Siis minun mielestäni, makujahan on monenlaisia. Ja jos on omia hyviä muistoja, jotka sopisivat henkilöille, ne voi aina muuttaa nykyisiksi. Kertoa ne osaksi tarinaa niin, että ne eivät ole kenenkään muistoja. Eihän oikeassakaan elämässä kannata märehtiä liikaa menneitä. Muistot ovat mukavia, surullisia, koskettavia, mutta ei niiden kautta eletä, vaikka niiden kautta elämä onkin rakentunut sellaiseksi kuin on.

Minä odotan nyt pahvilaatikoita, kotiinkuljetuksella.
Ja katson, ovatko eiliset runoni aivan nurjiakurjia.
Ja kerään rohkeutta iltaan.

Kirjallista viikonloppua kaikille!

Ai niin, ai niin. On pitänyt jo kauan liittää tänne lainaus Picassolta, joka palasi käsiini, kun korjasin oppilaiden töitä. Eräs oppilas oli laittanut tämän lainauksen tekstiinsä kovin taitavasti (ajatella, 13-vuotias ja noin fiksu!):

"Jos tietää tarkalleen, mitä haluaa tehdä, miksi sitä ylipäätään sitten enää tulisi tehdä? Koska sen jo tietää, asia on täysin vailla mielenkiintoa. Silloin on parempi tehdä jotain muuta."

Nii-in. Mitäpä sitä kirjoittaa sellaista, minkä jo tietää. Kirjoittaminen on tutkimista. On hienoa olla tutkimusmatkailija :)

Helmi-Maaria Pisara

PS. Bloggerissa on ollut ongelmia, kuten moni muukin bloggaaja on todennut. Hirmuisen monella on ollut viime päivinä sellaisia tekstejä, että on tehnyt mieli kommentoida, mutta en ole pystynyt. Nyt ongelmat näyttäisivät kuitenkin kadonneen. Voi tätä tekniikan ryytävää maailmaa!

4 kommenttia:

  1. Sinulla Helmi-Maaria riittää menoa ja meininkiä:D

    Paljon onnea esiintymisiin, ja oikein kivaa viikonvaihdetta, sinulle<3

    VastaaPoista
  2. Menneisyyden ja nykyhetken välillä tasapainotteleminen on minustakin vaikeaa. Toisaalta ymmärrän sen, että nykyhetki on tärkein, mutta toisaalta nykyhetken tapahtumille antaa merkityksen se mitä on tapahtunut aikaisemmin.

    Esimerkiksi jos päähenkilö on laskuvarjohyppäämässä niin onhan se ihan eri tilanne jos hyppääjä on hyppäämässä toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla varjonnarut ovat sotkeutuneet ja hän on melkein tömähtänyt tantereeseen kuin jos hän on hypännyt pari sataa kertaa ilman mitään ongelmia.

    Eri asia sitten miten laajalti menneisyyttä kannattaa selittää. Jossain kirjoitusoppaassa sanottiin, ettei kannata kirjoittaa pitkiä takaumia sen takia, että lukija jo jollain tasolla tietää mitä henkilölle tapahtuu. Esim. tossa mun esimerkissä hän tietää, ettei henkilö tulee jysähtämään maahan, koska hän on elossa ja hyppäämässä uudestaan.

    Noin, sainpahan jotain sanottua. Hetken aikaa on jo tullut blogiasi seurattua, mutta en ole saanut kommentoitua aikaisemmin :)

    Antoisaa runoiltaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Aili ja tervetuloa Jarkko :)

    Niin, ei menneisyyttä voi kokonaan unohtaa tai kieltää. Se on läsnä aina. Myös omissa teksteissäni palataan menneeseen, ja lempikirjani möyhivät siellä paljonkin, mutta silti en jaksa lukea pitkiä, yksityiskohtaisia selostuksia esimerkiksi henkilöiden lapsuudesta. Olen koettanut niitä noiden ensimmäisten kommenttien jälkeen karsia omista teksteistäni tietoisesti pois onnistuen siinä hyvin.

    Että hän muistaisi saman on menneisyyteen perustuva teos. Kaunis, kaunis kirja. En halua millään lailla laittaa sitä väärään valoon, mutta minulla on joskus kustannustoimittajamainen olo muiden teoksia lukiessa, ja mietin, mitä itse tekisin toisin. Huono tapa toisaalta :)

    VastaaPoista
  4. Totta, liika selittäminen syö aina kiinnostusta.

    Mitä muiden teoksista tykkäämiseen tulee niin katsoin eilen Youtubesta Tarantinon haastattelua, ja ihailin sitä intohimoa, jota Tarantinolla tuntuu riittävän jokaiselle ikinä tehdylle elokuvalle :)

    http://www.youtube.com/watch?v=fDMbiQSKrgI

    VastaaPoista