tiistai 28. kesäkuuta 2011

Don't!

Unohdin tilityttää eilisessä postauksessani erään asian.
Westpark. Ja ekoja "tavoitteellisia" kuvakokeiluja.
Tai oikeastaan unohdin varoituttaa. Siis olla esimerkillinen ja opastaa. Ei, unohdin esitellä, kuinka vaurioiduin kerran:

Että älkää nyt hyvänen aika sentään vain menkö katsomaan The Tree of Life -elokuvaa! En toden toden todellakaan ymmärrä, miten tuo Hollywood(?)-pläjäys on voittanut yhtään mitään Cannesissa. Siis aivan älytöntä soopaa.

Kävimme katsomassa mokoman kuvatuotoksen perjantaina vieraidemme kanssa, kun ei muutakaan tekemistä ollut, ja kun kerran ulkona tuprutti pilvisakkaa. Olisi pitänyt lukea ensin, mistä on kyse. Tai ei oikeastaan, sillä suurin osa arvosteluista antaa aivan ylisilotellun kuvan kyseisestä elokuvasta. Suurin osa arvostelijoista kaiketi ymmärsi, mistä on kysymys. Toisin kuin minä. Mahdankohan olla tampio?

Joka tapauksessa valitsimme The Tree of Lifen Brad Pittin perusteella; suurin osa Pittin tuotannosta on ollut hyvää, ja kyseistä silonaamaa on ihan mukava katsella. Mutta nyt, voi luojien luoja, olimme ensin aivan ymmällä! Me kaikki.

Sitten minä nauraa tirskahtelin noin kaksikymmentä minuuttia, kun en kertakaikkisen kaikkiaan voinut käsittää, mistä on kyse. Oli kuvia planeetoista, räjähtelevistä tulivuorista, veden alta, oli herranjestas dinosauruksia (??!!) kesken kaiken, oli aivan liian hidastempoista matkailua. Eikä mitään pontta. Ei siis mitään, mistä jatkaa, mistä pitää kiinni. Koetin ymmärtää, että kyse on jonkinmoisesta hyvästä ja pahasta, etenkin luonnon voimasta, mutta miksi ihmeessä yhtäkkiä ollaan maailman alussa; miksi ihmeessä kuvataan, kuinka yksi dinosaurus tuuppaa toista jalallaan ja loikkii pois. Sylvien pyhät hedelmät sentään!

Monet lähtivät kesken kaiken pois. Me sinnittelimme. Olin nukahtaa. Päällimmäiseksi jäi mieleen aatos, että Hollywoodissa on nyt koetettu tekaista kehiin jokin syvintäkin syvällisempi taideteos. Mutta kun ei siellä Hollywoodissa osata. Siellä osataan varsin hyvin viihteellinen puoli, eikä aina edes varsin hyvin, mutta jättäisivät pölvästit syvemmät uiskentelut niille, jotka osaavat. Kuten eurooppalaisille tekijöille tai vaikka aasialaisille. Yleensä joskus he osaavat edes.

Tämä oli kauhukokemus. Onko joku muu nähnyt elokuvan? Olisi hauska kuulla mielipiteitä. Mutta varoitan kyllä; ei kannata ainakaan elokuvalippuun panostaa. Eikä kyllä kannata myöskään katsoa tätä, jos haluaa pysytellä hereillä ja sitten yhtäkkiä huomaa, että pysyy hereillä vain sen takia, että mitään ei tapahdu.

Ja nyt tämä nainen on hieman eilistä edustavampi. Lähtee aamulenkille näihin kuvaamiini maisemiin, koska päivä on kuuma, lähtee sen jälkeen tapaamaan ystäväänsä, sen jälkeen vuokraemäntää. Sen jälkeen saamme R:n kanssa asunnon itsellemme, kerrankin vihdoin, tosin vasta huomiseksi on luvassa pakettiauto, sen jälkeen alan toivottavasti helpottua.

Mikä viikkojen viikko onkaan. Tekstittömyyspäivät jatkuvat kuin keltaiset päivät, hullut. Paitsi saksaa, sitä kirjoitan, harjoituskirjeitä.

Eilen ehdin kaiken muun muassa myös säikähtää: kuljetusfirmalta tuli viesti, että on ongelmia tavarantoimituksessa, että hinta noussee 500-600 eurolla. En suostunut. Eikä tarvinnutkaan. Kiitos isän, joka hoiti valituspuolen puolestani siellä kotoisan Suomen päässä. Mutta nyt sitten en tiedä, milloin omat tavarani saapuvat tänne. Toivottavasti tämän vuoden puolella sentään!

Kaunista, kaunista olla silloin kun jaksaa, olla!

Ai niin, tässä on kuvia juoksuympäristöstäni. Ajattelin hyödyntää joskus, kun sitä tekstiä tulee. Viihdyn. Jotenkin yhdistin nämä näyt tänään lukemaani ääntentekijään. Jotenkin vain. Jotenkin.

Minun punainen pyöräni.


3 kommenttia:

  1. Ihmeteltävää riittää saksanmaalla;)

    Kivaa viikon jatkoa sinulle, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  2. Kaunista on. Toivottavasti sanoja alkaa sataa pian :).

    VastaaPoista
  3. Kyllä, ihmeteltävää ja kauneutta riittää täällä. Ja totta tosiaan toivon tuota sanasadetta kaiken paahteen keskelle :)

    VastaaPoista