perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ja hän koettaa.

Minä joka tapauksessa rakastan sinua.
Vaikka olisit musta ja täynnä multaa,
olisit vihainen ja tyhjä
vaikka sinusta näkisi vain läpi,
 silti minä rakastan sinua vähän enemmän ja lisää.



Näin sanoo Helmi-Maaria Pisara perjantaiaamuna kello 10.07. Hän on herännyt jo kahdeksalta, mies on hänet herättänyt lähtiessään töihin, H-M P on syönyt aamupalaksi mysliä ja jogurttia, juonut vihertävää teetä, maistanut suklaata. Bloggaillut. Hän on noussut aikaisin hyvittääkseen eilisen tyhjän päivän, joka oli myös kaaottinen, koska Helmi-Maarian sisällä joskus  asuva juhla-Maaria oli kadottanut edellisenä yönä pyöränsä, jota piti metsästää kokonaiset puoli päivää.

Kirjoittaakseen, kirjoittaakseen vielä lisää.

Täytyisi myös työskennellä. Tehdä vihdoin omat nettisivut valmiiksi - tekstien suhteen siis - hänen täytyisi mennä iltapäivällä parisuhdehelvettiin nimeltä Ikea - vaikka, hahaa, hänen ja R:n parisuhde ei ole vielä eikä toivottavasti koskaan siinä vaiheessa, että edes Ikea tuntuisi helvetiltä - ja johonkin muuhun paikkaan, jonka nimi alkaa B:llä, mistä saa keittiöitä. Monta tuntia keittiöhommia.

Pitäisi siis keittiö ostaa, kokonainen. Jokin kaunis ja suhteellisen tilava. Huokeakin voisi olla.

Enkä minä osaa enää katsoa sinuun
niin kuin linnut katsovat ostajiaan
häkissä hilluvat linnut
puiden oksilla parkuvat linnut
ne linnut, jotka puhkaisevat silmiä avomerellä.

Näin sanoo Helmi-Maaria Pisara, lisää. Voisimmeko hiljentää hänet. Hänen pitäisi nyt alkaa kirjoittaa muutakin kuin mitä tänne tehdään.

Mutta. Miksi hän on niin rakastunut? Miten voi enää olla? Mahdoton tunne, vieläkin, paisuva rintalastojen alla. Vaikka hän asuu keskellä keskeneräisyyttä. Odottaa pääsyä kotiin, kotiin.

Onhan tämäkin tietysti eräänlainen koti. Asua miehen kanssa yksiössä, jossa on neljäkymmentä neliötä ja paljon pakattuja tavaroita. Ei mitään järjestystä, onneksi sentään sänky ja suuri sohva. On suihkuvedenlämmitin, sähköinen, vesi riittää  kolmen ja puolen minuutin lämpimään suihkuun. Uudessa kodissa ei olisi lämmitintä, vesi tulisi jostakin maan alta valmiiksi lämpimänä, riittäisi muillekin. Suihku ei kuitenkaan ole pääasia. Pääasia olisi tila. Helmi-Maaria Pisara toivoisi enemmän tilaa, etenkin kun hänellä on ikävä kirjojaan, joita voisi lukea sekä rauhallista kirjoitusnurkkausta, jossa voisi potea. Sitä paitsi tämä on saapumisen ja lähtemisen välinen tila. Ei kumpikaan malta odottaa.

Mutta ja sitä paitsi huomenna on hauska päivä, on homohääpäivä. On luvattu sadetta, sade tuottaa onnea tai ainakin ne pisarat kyllä. Ensin mennään iltapäivällä kirkkoon, katsotaan kuinka luodaan avioliittoja. Sitten jatketaan hääskentelyä. Hän pitää häistä, Helmi-Maaria. Siitä, että näkee kuinka toiset tahtovat, tahtovat. Elokuussa on oman ystävän suuri päivä. Hän pitää häistä.

Ja sunnuntaina mennään katsomaan elefantin poikasta eläintarhaan, vaikka eläintarhat eivät välttämättä ole kivoja paikkoja, ja sitten täytyisi alkaa muuttaa. Viedä pikkuhiljaa hipsien pahvilaatikoita uuden kodin varastoon, sinne ei saa vielä mennä jäädäkseen, mutta tavaroita kyllä voi jo kantaa.

Tiesittekö kaiken keskellä, että jos Helmi-Maaria Pisaran nimen kääntäisi strategisesti englanniksi, olisi hän sittenkin ja ainoastaan Pearl-Mary Drop. How does that sound?

Mitä se olisi saksaksi? Tämä elämä on nykyään yhtä saksan kurssia. R ei enää puhu muuta kuin saksaa. Päivät pitkät ja illat ja yöt saksaa. Mikä on johtanut  tietysti siihen, että Pearl-Mary Drop puhuu omituista sekakieltä, englantisaksasuomea. Yrittää kyllä kovasti pärjätä pelkällä saksalla, mutta miten muka saksaksi voisi selittää kaiken. Jos on tottunut omaan kieleensä. Jos on tottunut englantiinkin. Jos on suomalainen.

Haluan saksaa.
Haluan sinun sängyssäsi
sinun seinilläsi
sinun pöytäsi äärellä
saksaa, saksaa saksaa.
Puhukaa minulle pelkkää saksaa.
Pelkkää pelkkää, saksaa saksaa.
Deutch, bitte.

Helmi-Maaria Pisara toivottaa nyt hyvää päivää, sentään. Hän myös sanoo: "Oho, lukijamäärä on lähtenyt roimaan nousuun!" On hämmästyttävää nähdä, että parhaimmillaan jopa 200 ihmistä käy katsomassa päivän aikana, mitä asiaa täällä on. Toivottavasti ei aina pelkkää puuta heinää.

Sitä paitsi kun 10 000 lukijan raja täytyy, järjestetään juhlallinen arvonta. Palkinnoksi saa valita joko Siljan ja Main tai elokuussa ilmaantuvan Minä rakastan sinua nuoren miehen. Mutta ei hätää, 10 000 lukija-kävijään on vielä pitkä matka ja kesäinen hurmoskin päällä.

Joten hän alkaa nyt.

5 kommenttia:

  1. Taidatollo mielenkiintoinen henkilö, Helmi-Maaria, ja lisäksi menit asumaan ulkomaille.

    Kirjoituksesi ovat nastoja, niitä lukee ilokseen;))

    Terveiset Pohjois-Karjalasta<3

    VastaaPoista
  2. Oi, en tiedä mielenkiintoisuudestani, mutta ainakin uskallan sanoa olevani rohkea. Kun en vieläkään tiedä, miten sitä oikein elelen syksyllä..tai siis millä rahalla sapuskani ostan ja vuokran maksan. Mutta mukavaa, jos tekstitehtailuni tuottaa iloa. Terkkuja takaisin kotiseudulle P-Karjalaan :)

    VastaaPoista
  3. rohkea sinä olet siskosein ja ihan pähkähullu toisinaan, pus olet ihana. Äidin kanssa juuri taas äimisteltiin, että miten, miten ihmeessä meidän maatuskasta ( mähösestä ) tulee tällaista tekstiä. Mie olen ihmetellyt sitä siitä asti, kun kirjoitit mulle synttärilahjaksi runon ( on vieläkin tallella ) kun täytin varmaan 19.
    tantsa

    VastaaPoista
  4. Mähönen! OMG. Olin jo miltei unohtanut tuon lempinimen :D Mutta eikä tuo kai ole ihme, että meidän perheestämme tulee ulos jotain outoa, kuten nyt vaikka sitten tekstiä. Ukilta perinyt tekstitaidot. Mutta toisaalta varmaan myös äidin puolelta, jostakin, kun kerran Kokekin vääntää tekstejä. Ja olethan siekin varsinainen suullinen verbaalikko!

    VastaaPoista
  5. Tämä meni nyt perhekeskeiseksi pulinaksi:) Muta minkä sille voi,kun perheessä on sanataitureita. Luen haltioituneena H-MP tekstejäsi ja kaikkien muidenkin ihania vuolaita virtaavia sanakäänteitä! Kirjoittele vain, että saamme päivään ilonpisaran:)AP

    VastaaPoista