tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kaukana kauhusta

Siellä täällä räjähtää, heitä kuolee, heitä nääntyy nälkään. Heitä murjotaan, ovat saaliita, heillä ei ole arvoa. Näen unta: taloja palaa, eteeni tulee mies joka sanoo: anna palaa, mikään ei ole ikuista kuitenkaan.

Miksi maailmassa on pahaa, ja sitä paitsi minkä edes voi arvottaa loistavaksi, jos kaiken takana on mustaa, mutaa, kurjaa. Niin paha olla, ettei tiedä kärsivänsä, kun ei ole parempaa nähnyt koskaan, tuntenut mitään mikä saisi silmiin säihkyä, valoa varjojen keskelle.

Onko kenelläkään oikeutta nauraa samaan aikaan, kun toisaalla ei jakseta edes itkeä, niin kylmässä joutuvat elämään, silmät sidottuina pimeässä. Kuin kuolleita, eläviä, vailla mitään arvoa.

Miksi valo on kaunista, kaikkien mielestä, mikä tahansa valo.

Minä näin lauantaina ilotulituksen ja itkin. Se oli kaunis, kuulin musiikkia, olin Unheiligin konsertissa, olin Olympiaparkissa laulamassa. Ja samaan aikaan toisaalla itketään ihan muusta, minä itkin koska olin vahvasti erästä mieltä, mutta onko sillä mitään väliä. Itku mikä itku, ei niitä voi tietenkään verrata, jos tuntuu, miltä tuntuu, mutta nyt olo on tyhjä.

Tämä maailma on mykkä.

Kaikkialla, ihan joka puolella, on suuri seinä. Se ei kaadu koskaan, se ei ole hyvä seinä. Se on seinä, joka estää karkaamasta ylitse. Jokainen meistä tahtoo joskus ylitse. Myös he voisivat tahtoa, jotka eivät tiedä, että tahtoa voi.

Täällä Saksassa olen turta. Joka päivä uutisissa kuvia nälkiintyneistä lapsista ja minä itken, enkä voi tehdä muuta kuin toivoa. Lähettää rahaa. Näkyyköhän samat kuvat sielläkin. Näkyvät myös rauniot Norjasta. Miksi ajan takana on uusia vihoja. Miksi aina, rauhan aikaan, tulee kuitenkin kylmä.

Näin minä mietin maanantaina, eikä kun tiistaina, kun aurinko vihdoin paistaa ja pitäisi olla hyvä.
Ja kirjoitan, vailla vertaa. Parantaakohan sellainen koskaan maailmaa, että kirjoittaa kirjaa, jolla koettaa avata silmiä ja näyttää, että valo se kuitenkin lopulta on kaunista, vaikka valoa ei näe. Minä kirjoitan kirjaa, jossa tutkin sitä, mitä en vielä lainkaan tiedä.

PS. Vaikka tämä on kaukana aiheesta, haluaisin mainostaa kiertokirjaani, joka on viimeksi ollut Villasukalla kirjahyllyssä ja tahtoisi uudelle lukijalle. Ottakaa yhteyttä Villasukkaan, jos kiinnostaa lukea :)

4 kommenttia:

  1. Minä uskon, että kirjoittaminen parantaa maailmaa. Kirjoitusprosessi parantaa (tekee se varmasti tuskaiseksikin) omaa maailmaa ja valmis kirjoja satojen, tuhansien maailmaa.

    Hurjan ristiriitaisin miettein olen minäkin ollut. Viikonloppuuni mahtui niin paljon kauneutta ja iloa - ja sitten nuo uutiset, joita ei voi koskaan unohtaa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä ihmisen pahuus on järkyttävää, se kääntää maailman ja ajatukset ihan sekaisin;/

    Mutta on jaksettava ja jatkettava tästäkin eteenpäin!

    Jaksamista, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  3. Moi Maaria, jaan tän seinälläni, koska tuntuu jotenkin paremmalta kun joku tekee pahuudestakin kauniita sanoja.

    Ehkä tämä kaikki on kuitenkin vain vanhan maailman kuolinkorahduksia? Sen maailman, joka tuntee vain rajat, ei niiden sisällä asuvaa yhteistä rakkautta. Jotenkin lohdutti se norjalaistytön kommentti - "jos yksi ihminen voi ilmaista näin paljon vihaa, ajatelkaa, kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme ilmaista yhdessä". Tuntuu kuin ensimmäistä kertaa ihmiskunta olisi sen oivalluksen kynnyksellä, ettei vihaa voi maksaa takaisin vihalla...?

    Vai pysyykö kaikki sittenkin aina samana - se mitä on, on. Muoto vain vaihtuu.

    VastaaPoista
  4. Niin, ristiriitaista tämä on. Olla täällä ja onnellinen, kun jossakin muualla - tai liiankin monessa paikassa - ei onnesta ole ripaustakaan jäljellä tai pahimmassa tapauksessa hajuakaan. Kuka mitäkin ansaitsee ja miksi juuri niin? Miksi ei voisi vain olla kokonainen maailma, yhtenäinen maailma, jossa annettaisiin mahdollisuuksia.

    Sanna: Hieno tuo norjalaistytön kommentti, koskettava ja viisas. Tosiaan tuntuu, että aina kaikkialla viha maksetaan takaisin vihalla. Mutta ei se niin voi olla. Ei saa. Jotain pitäisi muuttaa, mutta mitä voi muuttaa, kun on niin eriäviä mielipiteitä ja pauhua.

    VastaaPoista