maanantai 18. heinäkuuta 2011

Tänään tulemme teille.


Moi.

Nimeni on Ruskea, Paikoin Vähän Punainen. Pidän Välimeren ilmastosta, mutta suosin pohjoisempia asteita. Joten olen iloinen siitä, että äkkilähtöloma kesti vain 5 päivää. Palasimme eilen iltamyöhällä kotiin. Turkki oli niin makea, että sinne on pakko vielä palata. Haluan Istanbuliin ja Troijaan, haluan syömään lisää. Turkkilainen ruoka on kenties paljon parempaa kuin kreikkalainen. Mutta meri, joka muuttaa minut aika ajoin vesinokkaeläimeksi, on kauniimpi Kreikassa. Silti se otti Turkissakin sisäänsä ja antoi ensimmäistä kertaa kellua. Ennen en ole osannut ihan niin. Suola auttaa näkemään asioita eri tavalla.

Ja ai niin. Hotellimme oli aivan kamala. Saavuimme sinne tiistaiyönä, Kemeriin, vastaanottotiskillä kihisi ötökkä. Sellainen iso kovakuoriainen, joka yhtäkkiä lensi kohti korvaani. Eikä mies tiskin takana puhunut mitään, mitä minä olisin osannut tai R, ei vaikka hotelli oli ääriään myöten täynnä venäläisiä turisteja. Ja huone, joka meille annettiin, voi jestas, emme nukkuneet ensimmäisenä yönä, se oli niin kamala. Likainen, kuuma.

Onneksi saatiin uusi huone. Onneksi ruoka oli erinomaista ja rannalla hiekkaa sekä kiviä. Uimapatjatkin ostimme, minä uin ja hän ui. Kävimme huvijahtiajelullakin, koko päivä pelkkää vettä ja aaltoja, hyppäsin korkealta pintaan, vesi läjähti, tarttui kurkkuun. Oksetti suolanmäärä. Mutta uin silti jopa sisälle luolaan, vaikka aallot paiskoivat kohti kiviseiniä. Ja minä keksin sanoja.


Antakaa kaiken alkaa taas: kirjoitin aivan korkealaatuista settiä tai ainakin omasta mielestä sellaista! Lauseita lauseiden perään kuulakärkikynällä. On seuraavan aika. Minä kirjoitan vielä sellaisen kirjan, joka jättää. Uutta intoa antaa taas uusi arvostelu, kiitoksia huomiosta, Villasukka kirjahyllyssä! Ja tervetuloa uudet, kirjautuneet lukijat. Olette varmasti valoa :)

Olen, muuten asiasta epäpuheen ollen, ajatellut viime aikoina paljon Kreikkaa. Siellä asumisaikaa. Kuinka näin paljon kaikenlaista. Kirjoitin siellä paljon. Mutta tahdoin sieltä takaisin Suomeen ennen pitkää. Odotan, että tuleeko täällä samanlainen tunne. Nyt kun lomailut ovat ohi ja pakerran jopa jo tänään, mieleen on hiipinyt ihmisikävä.

Nyt vasta on aikaa ajatella kunnolla tyttöjäni, siskoa, isoveljeä, pikkuveljeä, niiden kaikkien perheitä, vanhempiakin jopa, kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekivät päiväni. Ei minulla kova ikävä ole, tai ainakin se on erilainen kuin voisi kuvitella, sellainen vain, että tekisi mieli kuulla, mitä kullekin kuuluu. Tekisi mieli kirjoittaa jokaiselle erikseen kirje. Mutta se tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi kirjoittaa ainakin pari-kolmekymmentä kirjettä, enkä ehdi. Tai siis ehdin, mutta se vie aikaa niin paljon, että sitten kuuluu jo kaikkea muuta.

Sain eilen sisareltani tekstiviestin, jossa oli viesti kummille Lauri-pojalta: "- - opettaako se R sulle siellä saksalaisia asioita? - - Ja minkälaisella koneella lensit Saksaan?" Nauratti, voi että. Juuri tuollaisia ne ovat ne ihmiset siellä. Ja minä jo unohtelen sanoja. Herranjestas, kotikieltäni suomea. Tätä työkaluani. Sanokaa nyt, mikä se on se juttu, johon suihkuverho kiinnitetään? Ja mikä on verhotangon sijasta sellainen toinen asia, mihin verhot voi kiinnittää, sellainen, jota pitkin verhoja voi vedellä sivulta sivulle ja vaikka lisää pois.


Pitää taas työskennellä. Sen jälkeen kirjoittaa kuin suuri ja mahtava kanvaasikangas. Mutta ei se haittaa, hankitaan sellainen, meillä nimittäin on jääkaappi vihdoin, se toimii eikä minulla ole koskaan ollut niin hienoa jääkaappia, ja minä hyväilin sitä - salaa - tänäaamuna, koska tiedättekö miten suuri asia on, että on jääkaappi. Kesäkuumalla. 

Ai niin ja kyllähän niitä kuvia tänne laittaisin roppakaupalla, mutta kun jostakin syystä lataaminen on älyttömän hidasta. Joten ei tule, ei tipahda. Vielä, ehkä illalla jos ehdin, pitää taas porata tai jotain vastaavaa kuulemma.

3 kommenttia:

  1. Onhan se Turkki kaunis maa.. kaikenlaisia kuumia lähteitä ja kauniita vuoria sekä rantoja.. oma käynti oli laivalla päivän reissu marmarikseen.. muistan että kävelin yhden baarin keittiöön katsomaan mitä siel on. kokki nosteli kauhalla lihapullia ja minä osoitin että juu minulle ja paljon.. jestas ku ne palveli mua ku kuningatarta, en tajunnu et heil ei mýyty alkoa, kun tilasin jälkiruuaksi iriskoffin , heh, kokki juoksi hakemaan sen naapurin isosta ravintolasta... ei sellaista tapahdu suomes.. Viiniä heiillä oli, ja se oli aika vahvaa, mutta ihan hyvää.. en humaltunut , sentään.. kyllä jäi hyvä muisto.. ainut huijari oli katumyyjä, kun ostin siltä hajuvettä, muka aitoa, se oli ihan kuin pissaa.. heitin roskiin.. sellasta shanel vitosta

    VastaaPoista
  2. Kiva kun ilahduit huomiosta ;) Ja vielä enemmän kiva että sinulta tuntuu noita sanoja tulevan. Seuraavia julkisia kirjasanoja odotellessa ihastelen sanojasi täältä blogista.

    VastaaPoista
  3. Heips Aikatherine! Kyllä, kaunis maahan tuo on. Ja käsittääkseni tosiaan hajuvedet ainakin ovat siellä "feikkejä" kuin myös merkkivaatteet - ainakin katukaupoissa.

    Ja Villasukkainen, kiva tunne on tosiaan taas tuottaa :) Kuukauden sisään tai päästä on varmaankin toinen romaani kansissa. Toivottavasti se ei tuota pettymystä!

    VastaaPoista