torstai 25. elokuuta 2011

Hänen takiaan voisin muuttua

Morning Song

Love set you going like a fat gold watch.
The midwife slapped your footsoles, and your bald cry
Took its place among the elements.

Our voices echo, magnifying your arrival. New statue.
In a drafty museum, your nakedness
Shadows our safety. We stand round blankly as walls.

I'm no more your mother
Than the cloud that distils a mirror to reflect its own slow
Effacement at the wind's hand.

All night your moth-breath
Flickers among the flat pink roses. I wake to listen:
A far sea moves in my ear.

One cry, and I stumble from bed, cow-heavy and floral
In my Victorian nightgown.
Your mouth opens clean as a cat's. The window square

Whitens and swallows its dull stars. And now you try
Your handful of notes;
The clear vowels rise like balloons.

(Lähde: http://www.sylviaplath.de/)  

Olen ollut jo vuodesta yksi ja kaksi aivan järjetön Sylvia Plath -fani. Hänen runonsa ovat jotakin niin uskomatonta, että voisin puristaa kiven käsissäni hiekaksi, kun hänen virtaansa luen.

Harmikseni en omista yhtään Plathin kokoelmaa. Minulla on jopa ikävä häntä. Sain kerran muhevat sakot kirjastosta, kun unohdin lisätä laina-aikaa, ja halusin lukea hänen sanojaan uudestaan ja uudestaan, uudestaan, uudestaan.

Joka tapauksessa tällä runolla osallistun haasteeseen, tuon runon tänne kerran kuussa enkä yhtään tietenkään keneltä tahansa. Ja huomenna lennän Suomeen. Alan jo parantua kammoittavasta ihmeyskästä. Jännittää, ehditäänkö minun romaaniani sittenkään vielä julkaista. Toivottavasti, toivottavasti tietenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti