perjantai 19. elokuuta 2011

Herranjestas. Kirjoitin päivän alkajaisiksi runon:

Sinun sanasi minun sanaani vastaan.
Ja minä herään keskeltä mustaa.
Kiveä ympärillä, kylmää kiveä joka puolella.
Makaan mustan kiven päällä.

Sinä olet yksi kivi muiden joukossa, enkä erota sinua lainkaan.
On niin hämärää. On niin kylmä.
En kuule ääniä.
En kuule sinun rajaasi, jonka olet piirtänyt lähelle.

Tämän päivän saalis on yksi pieni väri.
Mitä se merkitsee, jos en näe sitä.
Minä makaan mustan kiven päällä
käsissäni kylmää väriä
enkä kuule sinua vieläkään,
vaikka olet yksi kivi muiden joukossa.

Kuinka synkkä mieli olikaan, kun tuon tein. Oli aamu, oli riita, on kaatosade.
Onneksi minä ja R sovimme riitamme melkein heti. Minä lähetän hänelle sähköpostia, sillä kun olen vihainen tai loukkaantunut tai surullinen, en voi puhua, vaan itken. Joten sähköpostilla minä aina kerron, miltä tuntuu tällainen aamu ja miltä tuntuu muutenkin, ja sitten hän soittaa minulle ja me sovimme, ja nyt on taas kaikki hyvin.

Saan tänään ensimmäisen palkkani. Aloitin työt tiistaina. Huuhuhuu. Sanoin R:lle, että heti kun hän löytää uuden työpaikan, mistä hän saa minun verran enemmän rahaa, minä lopetan työnteon ja pyhitän hetkeni sanoille. Voisin jo nyt jäädä kotiin, mutta en osaa sopeutua ajatukseen siitä, että eläisin toisen rahoilla. Joten jääräpäisesti teen töitä, vaikka kaiken järjen mukaan minun kannattaisi olla kirjoituspöydän äärellä ja naputtaa menemään.

Mutta R sanoi minulle kerran, että yleensä suuret taiteilijat elävät köyhyydessä, ja heitä arvostetaan vasta kuoleman jälkeen. Minä en elä köyhyydessä, mutta en kyllä arvostuksessakaan kirjailijana noin niin kuin myynnin perusteella, joten ehkä pitää vain elää taidetta läpi ja olla sitten joskus poistuttuani ihan oikeaa arvoa täynnä :)

2 kommenttia:

  1. Tunteiden purkamisessa runo onkin hyvä, nopea ja tarpeellinen välinen, voi sitä sanoa terapoimiseksikin, jos haluaa. Mutta niistä voi syntyä myös taidetta. Ei kannata padota kaikkea sisäänsä..;/

    Oikein hyvää ja onnellista elämää sinulle, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  2. Kiitoskia Aili! Todellakin runo on hyvä tunteidenpurkuväline..

    VastaaPoista