tiistai 6. syyskuuta 2011

Kolikko taskussa

Oi kuinka hyvä on nyt mieli. Olen saanut kahden päivän sisään kolme lukijapalautetta. Kyllä on toivoa. Kirjoittamisen saralla. Ainakin palautteen perusteella.

Miksi kaikki käytävät ovat niin viehkeitä?
Lisäksi uskon, että tämä uusimpani niittää enemmän julkisia arvosteluja kuin Silja ja Mai. Niin hyvässä kuin pahassa. Jännittävää. Etenkin, kun oma pää on ns. pölkyllä tai ei pölkyllä ollenkaan.

Yritin tänäaamuna kirjoittaa uusintani, mutta jostain syystä ajatukset harhaavat niin, että palasin takaisin työstämään sellaista käsistä, joka on jo 5 vaiko 6 vuotta ollut. Olemassa. Kolme vuotta valmiina. Mistään se ei ole mennyt läpi, mistään kustantamosta, vaikka sitä kohtaan on osoitettu kiinnostusta. Eli se pitäisi työstää valmiiksi.

En tiedä kumpi tulee olemaan ensin olemassa, se vanha vai tämä uusi. Joten lähden nyt iltajuoksulle enkä ajattele ja sitten luen loppuun Haarautuvien polkujen puutarhan.

Ai niin, ai niin, varasimme taas jälleen kerran Prahasta hotellin tai oikeastaan emme vielä, vaan ostimme sellaisen lahjakortin 4 staran hotelliin, ja se pitää käyttää tänä vuonna tai talvella. Sinne on niin helppo mennä täältä, että ei tarvitse edes nähdä vaivaa. Sitä paitsi Praha on kuin kolikko!

Löysin - kolikosta puheen ollen - tänään taskustani euron kolikon. Ja ryhdyin heti ajattelemaan, mitä sillä ostaisin, kun palaisin töistä kotiin. Saisin ainakin leivän sillä tai muutaman brezelin tai puolitoista litraa jogurttia tai kimpun hedelmää. Lopulta päädyin säästämään kolikkoraukan. Että voi sitten revitellä Prahassa vaikka :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti