keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Minut jätettiin

Siedän sinut, en sinua. Olen valikoinut jo kymmenen kertaa kaksikymmentäneljä muuta. Ja minut jätettiin viikonloppuna eräältä taholta. Sanotaan: sen minkä taakseen jättää löytää edestä. Ehkä hän löytää minut jossain muodossa edestään joskus. 


Minun piti saada kirjoittaa tänään kuin kone. Mutta minkäs teet. Aurinko rupisee, se kimmeltää silmiin kaihdinten välistä, pyytää ulos. Menen ja juoksen. Ajattelen sen kokoon. Juonen, kenties, ajattelen puheenvuoroja, ajattelen, että on parempi voida juosta kun ei muutakaan ehdi.

Menen taas Oktoberfesteille. Keskellä viikkoa huvipuistolaitteisiin, juomaan pari "mukillista" Radleria. Menen ystäväni herra D:n kanssa tai ehkä hän on R:n ystävä pikemminkin. R liittyy myöhemmin seuraan, R:n täytyy työskennellä kuulemma. Niin pitäisi minunkin. Nukahdin eilen ennen kuin hän tuli kotiin, nukuin aamulla kun hän läksi, minulla on ikävä. Menen Oktoberfesteille viimeisen kerran tänä vuonna ja R tulee vasta perässä.

Tekisi kuitenkin toisaalta mieli jäädä kotiin ja kirjoittaa. Mutta toisaalta ei niin voi, jos on luvannut jo. Tai siis ei tietenkään. Sanojaan ei voi perua. Sanojaan voi vain vahvistaa.

Menetin viikonloppuna erään ystävän, sen, jonka kautta olen R:n tavannut. Harmittaa, tietenkin, olen surullinenkin, mutta toisaalta kovin vihainen. Hän on ollut niin hirveän röyhkeä ja itsekeskeinen viimeisten kuukausien ajan, että sunnuntaina sellaisen loukkaamiskohtauksen jälkeen kerroin hänelle hyvin ystävälliseen sävyyn, että maailmassa on muitakin, ja että olen jo usein joutunut loukkaantumaan hänen käytöksestään minua ja muita kohtaan. Että ei ihan mitä tahansa voi sanoa muille, etenkään ilkeällä tavalla, ja että hän voisi hieman herätä ajattelemaan. Maailmassa on muita. Et vain sinä tai en vain minä.

Mitä hän teki. No, hän sanoi, ettei tarvitse ystäviä, jotka eivät ymmärrä, että hän käy läpi vaikeita aikoja (huoh, olen kuitenkin sentään aina ollut tukena, ja hänen aikansa eivät enää ole vaikeat, ovat vain itsekeskeiset), ja että hän kyllä saa tehdä mitä ikinä haluaa ja ajatella vain itseään, koska hän on sinkku. Ja että minun on turha käydä moralisoimaan, ja ettei hän tarvitse ystäviä, jotka moralisoivat silloin, kun on vaikeaa (hänen vaikeutensa on siis sitä, että hän tieten tahtoen himoitsi muita miehiä ja jätti omansa..ja nyt on kai sitten jotenkin ikävä entistä). Mutta ikävä kyllä hän on tehnyt esimerkiksi entisen poikaystävänsä elämästä kovin helvetillisen - samoin monen muun. Joten eikö ole reilua, että ravistaa vähän, sanoo, että haloo herää.

R ainakin sanoi minulle, että jos kerran ystävät eivät ole niitä, jotka saavat moralisoida tai hieman herätellä, niin kuka sitten. Eivätkö juuri ystävät ole sitä varten, että pitävät toistensa elämät kuosissa tai hillitsevät hieman, jos näyttää siltä, että toiselta karkaa mopo käsistä. 

Minun oli näköjään pakko purkaa tämäkin ihmissuhdejuttu tänne. Internetiin, ihmisten ilmoille. Tämä ystäväparka ei tahdo siis enää olla ystäväni, internetystävyyden hän jo lopetti (ts. Facebook-suhteen), ihmettelen, että onko tuommoinen käytös nyt aikuista vai olenko minä vain typerä, kun kerron, että hän ei ole aivan kovin mukava, kun kohtelee meitä muita (jotka auttavat myös rahallisesti!) kaltoin. Rahaa en varmaan koskaan tule takaisin saamaan, ja nyt pohdinkin, haluanko edes tätä ihmistä takaisin...kaiken moskan jälkeen. Ainakin olisin valmis keskusteluihin.

Miksi minä kirjoitan tänne mutta en ollenkaan oikealle paperille. Päiväkirjani, en ole sinua hylännyt, päiväkirjani kuule. 

PS. Kuvat ovat Kiosked Image Bankista. Loistolöytö. Kiitos Heidi!

6 kommenttia:

  1. Niin uskomtonta kuin se onkin, niin joskus on pakko jättää ystävä voidakseen hengittää. Olen tehnyt jo muutaman vuoden ystäväperkuuta, sillä kärsin energiavajeesta, ahtaan paikan kammosta ja liiasta yhteydenpidosta niin, että menetin kykyni nauttia kaikesta muusta. Nyt ystäviä on vähemmän, mutta heihinkin pätee täydellisesti 'vähemmän on enemmän'. Nyt on vuorovaikutusta, jossa empatiaani ei ulosmitata, vaan minäkin voin joskus olla hän, joka kertoo tarinan. Ja toisaalta: Mitä menetin, sillä en ole ikinä jaksanut kestää tylsiä ihmisiä...

    Kirjoituksesi on kuin valmis tarina. Tuli mieleeni eräät Heinrich Böllin kirjat...Lue minulta novelli Älä tee minua haluamaan epilogi.

    VastaaPoista
  2. Uskon minäkin, että vähempi on enempi :) Joten eiköhän tässäkin päde sääntö, että loppu on aina uuden alku. Tällä kertaa helpomman sosiaalisen elämän startti.

    Ja kiitos vinkistä, täytyy lukea. Minun vain täytyy päästä käsiksi siihen jotain kautta. Vai löytyykö novellisi netistä, kenties?

    VastaaPoista
  3. On kiva lukea tekstejäsi, Helmi-Maaria Pisara :)
    ...Ja ole hyvä!

    VastaaPoista
  4. Minun on ensin pakko ihastella sitä miten upeasti kirjoitat, tästäkin aiheesta, jota itsekin olen parin viime vuoden ajan paljon mietiskellyt. Ja samaa sanon Leena Lumista, Leenan sanoissa asuu totuus.

    Minäkin olen perannut elämästäni jokusen ihmisen, jotka ovat olleet "ystäviäni", mutta joiden kohdallani silmäni ovat lopulta auenneet näkemään loputtoman itsekeskeisyyden, selän takana puhumisen ja jatkuvan negatiivisen energian. Ja vaativuuden, niin kaikennielevän vaativuuden, että minusta on alkanut tuntua että tukehdun, ilma loppuu. Nämä ihmiset eivät enää ole elämässäni, ja nyt on hyvä. Tein itselleni hyvin.

    Kuten Leena sanoi, vähemmän on enemmän.

    Sara / p.s. rakastan kirjoja

    VastaaPoista
  5. Sinun R sanoi viisaita sanoja. Sitä vartenhan ystävät ovat, että voivat tarpeen tullen herätellä ja moralisoida. Ei ystävyyden tarkoitus ole olla toisen roskakorina ja kaatopaikkana, asioista voi keskustella ilman, että kaataa kaiken toisen niskaan. Päästä (ehkä?) irti ja voi hyvin, liian kiltti ei tarvitse olla <3

    t: Villasukka kirjahyllyssä (ei antanunut kommentoida kirjautuneena)

    VastaaPoista
  6. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka on kohdannut tämmöisen ystävätapauksen. Ihmissuhdeasiat ovat joskus niin kovin vaikeita, mutta itsehän me ne ihmissuhteet punomme. Toisaalta taas emme voi tietää, millaisen verkon se suhteen toinen osapuoli tahtoo punoa.

    Kyllä luulen, että päästän vain ronskisti irti ja annan olla. Tänään tuntuu vain helpottuneelta, ettei tarvitse enää kestää mitään moskaa..

    VastaaPoista