torstai 29. syyskuuta 2011

Sanotko mitään ilman sanoja?

Rakastan sanoja. Luen juuri Saramagon Oikukasta kuolemaa (ooh, Saramago on super ja taidokkaista tuhoisin!!), ja kuinka ollakaan, siellä on kiteytytys: "- - tarkoitan jotain mitä sanoilla ei ikinä voi ilmaista, suhteellinen, ehdoton, täysi, tyhjä, on vielä, ei ole enää, mitä ne muka merkitsevät - - sanat ovat hyvin liikkuvaisia, ne muuttuvat päivästä toiseen, ne ovat häilyviä kuin varjot ja ovat itsekin vain varjoja, ne sekä ovat olemassa että ovat lakanneet olemasta, ne ovat pelkkiä saippuakuplia, kotiloita joiden kohina tuskin kuuluu, katkenneita puunrunkoja..." 

Minun mielestäni sanoilla voi ilmaista kaiken, mutta se vaatii harjoitusta, vuosien työtä. Jotta osaa ilmaista kaiken, sanoilla. Jotta osaa, jotta pystyy. Jos minua painaa jokin, jos haluan saada ääneni arkipäivässä ja ihmissuhteissa kuuluviin, kirjoitan. Sanojen avulla sanon. Noilla, jotka muuttuvat koko ajan. 

Mistä pääsee hauskuuteen: leikkiin. Haasteisiin. Sanaleikkiin. 

Blogistaniassa kiertää sanahaaste, selitysvaade, joka menee näin:

Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja.

Sara P.S. Rakastan kirjoja -blogista antoi minulle seuraavat sanat:  kaipaus, kirjoittaminen, ikkuna, kotimaa, kaurakeksi. Ja minä selitän heidät näin...


KAIPAUS - on herkkää ja lähellä jokaista. Minä kaipaan tämän tästä jotakin, kaipaus on unta. Se on kevyempää kuin ikävä, se on jotenkin pehmeää. Joskus on käperryn siihen, haluan kaivata. Sillä jos ei kaipaa mitään, onko elämä silloin erilaista lainkaan vai vain samaa joka päivä.


KIRJOITTAMINEN - on elämäni ja kaikki maailman luvat tehdä, mitä ikinä haluaa ja nähdä, mitä aina toivoo ja luoda omaa nahkaa uudelleen, uudelleen, tehdä toisia. Synnyttää ja mukautua, elää siinä samassa ja aivan eri tavoin.

IKKUNA - valon synonyymi ja ovenkin. Lupa nähdä, lupa kuulla sen takaa, tuntea turvaa, koska se on maailman ja itsen välissä, mutta toisaalta ikkunan takaa näkee myös, mitä muilla on tai mitä tapahtuu, ja se voi tuoda kuvioon kaipauksen tai kenties jopa syvän ikävän.

KOTIMAA - tätä pohdin tällä hetkellä. Onko kotimaa se, missä asuu vai onko se se, missä on syntynyt ja suurimman osan elämästä elänyt? Kotimaa on jotakin rakasta, ja ennen ajattelin, että se on pysyvää, vankkaa, identiteetin alku ja juuri, mutta nyt en tiedä. En tiedä mihin ikinä jään. En tiedä, mikä on minun kotimaani, mutta yhä luulen, että se on Suomi.

KAURAKEKSI - pyöreä, rouhea lapsuudesta tuttu keksi. Mahtuu kaikkien käsiin. Jo kauan ennen kuin löysin tieni kirjoittamaan Siljaa ja Maita, tiesin, että kyseinen romaani alkaisi sanoilla: "Se kaikki alkoi pienestä pyöreästä kaurakeksistä joka mahtui kerralla suuhun.."

1 kommentti:

  1. Oi, kuvaat varsinkin kirjoittamista niin mahdottoman kauniisti, osuvasti ja vivahteikkaasti!

    VastaaPoista