perjantai 2. syyskuuta 2011

Otoksia



Perinteiseksi tullut sisareni juontama haastattelutuokio.
Vielä minä jatkan tästä samasta aiheesta kuin aina: kiitos julkistamisjuhlalaiset. Ja te onnentuojat. Ja Teemu eli Vaakkuri, joka aina jaksat kuvata.

Sain Anni Halosen maalaaman kirjani kansikuvan lahjaksi.


Kiitos Anni Halonen vielä edes kerran. Sinun kuvasi on minun seinässäni hyvin pian. Pitää ensin rakentaa kehykset kuitenkin. Ja se edellyttää, jälleen, rautakaupassa käyntiä. Kuinka olenkaan saksalaisen rautakaupan kanta-asiakkaista kanta-asiakkain. Tai ainakin useasti hyllyjen välistä löytyvä ihmettelijä, joka osaa kyllä ostaa ainakin ruuveja saksan kielellä.

Tänä viikonloppuna täällä Münchenissä paistaa pyöreä aurinko, kuulemma ainakin. Menemme kuulemma ainakin vesihiihtämään. Olenkin aina ajatellut, että se voisi olla hauskaa, ja nyt kun me menemme, paistaa vielä aurinkokin, ja takana välkkyvät vuoret.

Ja meillä on kaikesta vapaa viikonloppu! Saa lukea, kävin Helsingissä piipahtaessani lainaamassa kasan kirjoja, olen ikävöinyt kirjastoa. Onhan täälläkin kirjasto, mutta minkäs teen, kun kirjat ovat pelkkää saksaa. Enkä juuri nyt jaksa muuta kuin suomea. Luen parhaillani Herman Hesseä. Jota tosin olisi ehkä parempi lukea alkukielellä. Mutta jotenkin kangertaa juuri nyt.

Olen varmaankin jollakin tavalla sitä paitsi ahkera tai muuta vastaavaa, sillä eilen kirjoitin peräti 5 tuntia uutta käsistä. Se on vaativampi kuin edelliset. Ei kielensä puolesta, ei lainkaan, vaan sen puolesta, että minun täytyy ajatella kuin mies. Täytynee luetuttaa tekstiä sitten jossakin vaiheessa miespuolisella lukijalla, kuten Harrylla, joka kyllä tietää, miten tekstistä tehdään uskottava. Ja joka kyllä kertoo, jos se ei sitä ole.

Julkkareiden viimeisimpiä vieraita.

Kävin tänään, by the way, aamujuoksulla ennen kukonlaulua. Juoksin kilpaa joen kanssa, se juoksee se vesi  kovasti, tiheään tahtiin. Juostessani ajattelin kaikkea, mitä pitääkin. Sen jälkeen on taas lyyti kirjoittanut. Tosin tänään joudun vahtimaan lapsia enemmän kuin yleensä, joten en ehdi kirjoittaa kauaa.

Ja vieläpä korostaisin sitäkin, että jos et ole vielä lukenut, lue nyt edelliseen kirjoitukseeni sisällyttämä lukunäyte Minä rakastan sinua nuoresta miehestä. Kiitos, heihei!


3 kommenttia:

  1. Onnittelut onnistuneen julkaisujuhlan johdosta, Helmi-Maaria<3

    Elämässä pitää olla tähtihetkiä, ja tämä oli varmasti yksi niistä..:D

    Ja uskon, että näitä sinulle tulee riittämään, uusia julkaisujuhlia ja uusia kirjoja..;)

    Oikein hyvää viikonloppua, Helmi-Maaria, ja kiitos postauksesta<3

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava päästä valokuvien kautta julkkareihisi :) Innolla odotan josko minun kauniilla pyynnöllä olisi vaikutusta ja uutukaisesi saapuisi lähikirjastooni!

    VastaaPoista
  3. Heipä hei Aili ja Villasukka sekä kiitoksia kovin. Ja tosiaan toivotaan, että kirjastoihin satelee kirjojani!

    VastaaPoista