perjantai 16. syyskuuta 2011

Se vain huusi, oli pakko.

Voi häpeänpuna.

Minun piti tänään ostaa itselleni sisäurheilukengät - sillä jippiaijee olen täälläkin nyt urheilutalon jäsen! - ja valokuvakehyksiä ja vaellustakki sekä lisää hedelmiä jääkaappiin. Läksin iloisin, suorastaan reippain askelin kulkemaan aurinkoisia, +25-asteisella ilmalla täytettyjä katuja. Ihastelin joenvartta, ihastelin puita ja taloja, kuten aina, kunnes päätin poiketa tavanomaiselta reitiltä epätavanomaiselle. Mikä oli virhe tai ehkäpä onnekas käänne.

Nimittäin löysin putiikeista putiikeimpia toisensa jälkeen ja vahingossa eksyin niihin sisään hypistelemään kaikenlaisia asioita ja kankaita. En voinut sille mitään, mutta Kauf dich glücklich -kaupassa silmäni eivät päässeet irti mekosta, semmoisesta tuosta mikä kuvassa näkyy, ja nyt se nököttää minun edessäni ja kirkuu, että minun pitäisi pukeutua siihen aina.

Eikä siinä vielä kaikki. Menin näkemään myös Mother Earth -liikkeen edustalla rekillisen hameita. Yksi - tai oikeastaan hirveän moni niistä - sanoi: "Osta minut, olen juuri sinun! Rakastan sinua nuori nainen!" Niin, että voitteko kuvitella voiko tuollaista pyyntöä - tai käskyä - ohittaa. Minä menin ja ostin sen. Yhden vain, kylläkin.

Ja sitten jatkoin kulkemista kohti keskustaa, missä ei voi näinä päivinä sietää. Siellä on niin paljon turisteja. Oktoberfestin innoittamia. Joten en kerrassaan kyennyt enää etsimään sisäurheilukenkiä saatikka vaellustakkia. Hedelmätkin jäivät tiskille. Olen aivan puhki.

Aion kirjoittaa tämän illan, katsoa nyyhkyelokuvankin, syödä perunalastuja, karkkiakin käväisen kohta kaupasta. R on työmatkalla, koko asunto pihisee yksinäisen illan riemua. Niin. Tällä kertaa riemua, vaikka voisi kuvitella, että olisin tylsistynyt, mutta ei, minä ja uusi mekkoni ansaitsemme paikkamme!

Hyvää viikonloppua!

PS. Kirjakaupassa jaksoin kyllä käydä, kuten aina, mutta en löytänyt mitään luettavaa tällä kertaa. Tai ehkä vain tunsin pientä syyllisyyttä siitä, että tuhlasin juuri kokonaisen neljäsosan kuukausituloistani vaateriepuihin.


PS. PS. Tässä on muutes kuva keittiöstämme. Joka on ikioma, ei yhtään velkaa, ja joka on ihan iki-itse taistellen rakennettu! R teki tietysti suurimman työn, mutta jotta edes vähän pääsen pätemään: minä suunnittelin tämän. Ja etenkin kaikki rehut ja kukat. Oi, mistä tulikin mieleeni, että kävin myös kukkatorilla ja meinasin pyörtyä, kun teki mieli ostaa kaikki kauniit kukat.

1 kommentti:

  1. oo, mikä leninki :) Voitaisiko me käydä siellä sitten kunhan tullaan ritarin kanssa?
    -sys

    VastaaPoista