perjantai 30. syyskuuta 2011

Sukupuolenvaihdos

Oktoberfestiä keskiviikolta.
Viimeinen syyskuun päivä. Kylven jälleen kirkkaassa auringossa. Heräsin aamulla hevosen pärskähtelyyn, ikkunan takana väritetyt puut loivat pitkiä, varjottomia jälkiä silmiini. Minä pidän eläinten äänistä. Olen taas R:n vanhempien luona, pikkuisella idyllisellä maalaiskylällä enkä jaksa olla ihastelematta näitä edesvastuuttoman kauniita maisemia.

Saavuimme tänne viimeyönä neljän aikaan. Juhlaviikonloppu, taas. Miksi elämän pitää olla kausittain yhtä juhlaa, vaikka huoliakin on ja maailmassa asiat sekaisin.

Olen kirjoittanut koko aamun ja minua kylmää. Polttaa myös. Tekisi mieli hihkua, että tämä teksti on ihana. Kaunis ja valtava. Rakentaminen tekee käsistäni kipeät, silmistäni painavat, uurtaa otsaani kaivosta, semmoista mietintäryppyä. Mutta voi kun nautin, nautin, nautin, minä nautin kirjoittamisesta ja minä haluan elää sillä. Olen päättänyt iskeä itseni läpi harmaan, kirjallisen kiven. Olen päättänyt saada apurahaa ja lopettaa kaiken muun. Keskittyä vain. Antaa palaa.

Syyskuun viimeinen päivä. Olen kaukana kotoa. Haluan yhä koiran. Kaipaan ystäviäni Suomesta. Tahtoisin ratsastaa Alppien läpi Italiaan. Menemme sinne joulukuussa, marraskuussa Prahaan.En ole vielä koskaan päässyt Italiaan asti. Haluaisin syödä jäätelöä keskellä talvea katedraalin edustalla ja katsoa, minkä värinen on taivas alhaalta päin, ja ostaa katutaiteilijalta maalauksen, jossa näkyvät meren rajaukset.

Minä toivon että viikonloppunne on kaunis vaikka joillekin se on vakava. Joskus vakavakin on kaunista, joskus. Minä olen nyt taas mies, pitää eläytyä, hyvästi jokavuotinen syyskuu, näemme jälleen ensi tilassa, minun on lakattava sanomasta asioita naisen näkökulmasta, pitäisi ehkä kirjoittaa seuraavat kuukaudet tätä blogiakin miehenä, miten olisi, jos olisinkin yht'kkiä Herman-Markus Pakara (jostain syystä Pisara ei ole yhtään maskuliinisen kuuloinen..).

4 kommenttia:

  1. Kirjoittele blogia vain naisena,koska se on niin ihastuttavaa kielenkäyttöä. maskuliinisuus typistää sanat ja ajatuksen. Sanoista poistuu monivivahteikkuus./ AP

    VastaaPoista
  2. Hmm, nyt olen kyllä eri mieltä. Miten muka maskuliinisuus poistaa monivivahteisuuden? Ainakin minun käsikseni on hyvin monivivahteinen, vaikkakin kertojana on mies. Sitä paitsi hyvin monet lempikirjailijani ovat monivivahteikkaasti kirjoittavia miehiä :)

    VastaaPoista
  3. Sinulla tuntuu olevan hyvä luomisvire päällä, Helmi-Maaria<3

    En osaa ajatella, miten tekisin ja puhuisin, jos olisin mies.;/ Mutta sinä osaat asettua miehen 'housuihin', Helmi-Maaria, usko vain siihen.;)

    Oikein hyvää ja kaunista viikonloppua sinulle ja R:lle<3

    VastaaPoista
  4. Minä odotan jännityneenä minkälaista sanottavaa Herman-Markus Pakaralla blogilukijoilleen on:D Helmi-Maariahan voi aina keskeyttää, jos homma lähtee ihan pakarasta...

    VastaaPoista