torstai 1. syyskuuta 2011

Tekstinäyte

Olen väsynyt ja hieman haikea ja takaisin kotona Saksassa. Joten en jaksa muuta kuin antaa tänään, syyskuun ensimmäisenä päivänä, tekstinäytteen omasta kirjastani Minä rakastan sinua nuori mies, joka tuntuu hyvältä tässä, kädessä, lepäämässä. 

Voisin tietenkin sanoa jotakin juonestakin ja pelkästään siitä. Kuten että kirjassani kerrotaan Mariellasta, jonka mies on kuollut. Mariella on töissä "ihmisten tuhoamistoimistossa", ja hän on myös koukussa Internetistä löytyvään kasvopalveluun. Hän yrittää päästä surustaan yli, vaikka kuolemasta on jo pitkä aika. Hän tottelee eräitä kasvoja, jotka käskevät häntä, hän tottelee vääjäämättä. Ja sitten Eräänä Päivänä hän saa töissä käskyn tuhota oman veljensä.

Enkä minä enempää uskalla kertoa. 

Lukekoon hän, ketä kiinnostaa. Palautetta saa antaa yksityisestikin, saa antaa vaikka nimettömänäkin, jos ei uskalla muuten, en minä kirjailijaraiska juuri kylmene. Sillä itse olen tyytyväinen. Hyvin, hyvin tyytyväinen. Eikö se ole tärkeintä, tai siis onhan se kyllä.

"Työhuone puristi Mariellan pieneksi kaakaoihoiseksi täpläksi keskelle kiireistä toimistorakennusta, jossa puunkovat uskolliset työntekijät tekivät rahaa oikeastaan ei mistään, yhtä tyhjästä kuin Mariellan mieli oli tällaisen kaikkinaisen, vapaaehtoisen tuhoamisen jälkeen.
     Hänen teki mieli paiskata radio tyhjine, tyhjine taajuuksineen seinään. Muut hengittivät suhteellisen herkästi. Muut eivät ajatelleet, että työ oli jollakin tavalla arvelluttavaa. Muut eivät edes käyneet työterveysasemalla psykologin juttusilla eivätkä harmitelleet tekojaan katedraaleissa.
     Mariella oli ainoa joka katui, antui katumuksen jopa näkyä.
     Työilmapiiri oli kireä, paneloitua, paneloitua tämä välinpitämättömyys. Seiniin sementoitu sääntö. Tämä nainen tässä tahtoi yhtä laajaksi uin harpin viitoittama ympyrä almanakassa, hän oli piirtänyt sen juuri ennen viimeistä käskyä, hän tahtoi lähteä nyt jo täysin varmasti."

"Luuletko olevasi jotakin ennenkuulumatonta?
En jaksa tuollaisia psykopaatteja.
KLIK
Haluatko tietää tulevaisuutesi? Olen suhteellisen edullinen -
KLIK
Miten noin irvokasta naamaa voi edes olla?
KLIK
Haluatko tätä, haluutko sä tätä????
KLIK

     Ei, näin ei voinut jatkua.
     Seam sammutti koneen, paiskasi sen seinään. Vaikka se ei ollut hänen koneensa. Yhä hän oli siskonsa luona hoidossa, päivähoidossa suorastaan, ulostevana housuissaan. Hän paiskasi sisaren keskusmuistin, seinään paiskasi, hakasi nyrkillä poskiaan, omiaan, poskiaan, hakkasi, nyrkillä seinään. Seam sammunut kone.
     Hän siirtyi peilin eteen eteisessä, näytti aivan mieheltä, jolta oli pyyhitty muisti."

Valoisaa syyskuuta täältä huomenna alkavasta helteestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti