perjantai 21. lokakuuta 2011

Kaikki mitä kerran katsoin

Minulla on uusi, aivan ihana ystävä. Ja vieläpä kovin mielenkiintoinen: unkarilainen oopperalaulaja, joka on saanut kiinnityksen Münchenin kaupunginoopperaan. Lisäksi minulla on toisiakin muita, ja olen kovin iloinen, että sosiaalinen elämäni on alkanut herätä. Viime viikkoihin saakka ystäväpiirini täällä on rajoittunut R:n ystäviin, mutta nyt olen herännyt, sillä tarvitsen esimerkiksi Siniä Iinaa Ellua Saimaa Annia, ja koska he ovat kaukana täältä, joudun etsimään uudet kopiot. En tosin hylkää noita vanhoja, ei huolta, en todellakaan. Sitä paitsi odotan heitä ja muita kylään, milloin olisivatkaan tulossa, huomenna tulevat vajaaksi viikoksi Herra T ja Neiti P, ja minusta tuntuu, että muutkin saisivat olla tuloillaan, onhan tärkeää, ettei unohduta.

Sitä paitsi tämä kaupunki on kaunis ja kirkas. Menen kohta kameran kanssa kävelylle, täytyy viedä apurahahakemus postiin, sain siihen kaksi lausuntoa, toivottavasti ne auttavat. En saanut kahvilapaikkaa, enkä jäänyt moista suremaan, vaikka vähän kiukuttaakin, että olisin voinut saada paikan ilman kyykyttäjäkanan olemassaoloa. Mutta kai kaikilla kanoilla on reviirinsä, joten pysyn omallani, ja jään odottamaan apurahapäätöstä, toivotaanko kaikki yhdessä, että sellainen tulee, edes pienenpieni, tarvitsen noin 8 kuukautta aikaa tämän käsiksen valmiiksi saattamiseen, ja minun sanani ovat hänen sanojaan vastaan.

Lähden nyt, otan kuvia ja aurinkoa poskipäilleni, ja illalla laitan kuvat tänne, tänäiltana on taas koti-ilta, vihdoin ja viimein, eilen tapasin tätä oopperalaulajaystävääni ja ajattelin, että onpa kivaa tavata niin pirteitä ihmisiä. Tänään en itse ole kovin pirteä, pikemminkin väsynyt, mutta tekstiä on tullut ihan mukavasti. Näin on hyvä lähteä viikonloppuun, upota ajatuksiin, levätä edes kerran.

3 kommenttia:

  1. Oi, minä näin sinut jo siellä kahvilassa. Olit kuin jostain elokuvasta ja ojensit pöytään Apfelstrudel mit Vanille Eis...pöydässä oli kukkia. Oikieta kukkia. Ja iltaisin kirjoitit yömyöhään tarinoita niiden ihmisten elämästä, joita olit vain hetken hipaissut...

    Ooppera on aivan hurmaavaa. Muistat varmaan, että Tamara Lund vaikutti Munchenissa.

    VastaaPoista
  2. Kohtalo pelasti sinut siltä kahvilahommalta, koska sillä on varmasti esiliinan taskussa jotain parempaa sinua varten odottamassa...

    VastaaPoista
  3. Leena: No nyt kyllä minäkin näen itseni siellä kahvilassa :) Kyllä pidän yhä silmät auki ja korvat höröllä, ja haen heti avoimia paikkoja, kun niitä sattuu kohdalle.

    Tamara Lundia en muista Munchenin taivaan alla, mutta ooppera kyllä kiehtoo, joten eiköhän tässä tule muutamat oopperat käytyä lähiaikoina! Kiinnostavaa on nähdä tietysti myös oma tuttu lavalla.

    Marja Leena: Niin, parempaa odotellessa :) Toivottavasti jotain töksähtää eteen pian!

    VastaaPoista