sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Silmät kiinni kirjaan

Haluan nukahtaa. Ajoimme tänään 7 tuntia vaiko vain 6 pitkin moottoriteitä. Münster oli ihan nätti kaupunki, mutta ei vedä vertoja kotikaupungilleni, vaikka monet täällä väittävät, että Münsteriä ei voita kauneudessa yhtään mikään. Vähän harmittaa, että kaksi päivää meni hajalle pelkästään autossa istumisen takia, sillä olisi paljon kirjoitusintoa ja paljon kirjoitettavaa sekä muutakin asiaa hoidettavana, mutta eiköhän tässä nyt pariin seuraavaan viikkoon taas ehdi panna toimeksi. Sitten lähdemme taas, lähdemme rakkauskaupunkiin Prahaan ja vietämme iloista aikaa kaksin, minä ja R, ja minä rakastun häneen enemmän tai pelkästään kaupunkiin. 

Kirjamessut olivat, menivät. Jännittävää tonkia esille tietoja siitä, menivätkö omat kirjani kaupaksi lainkaan. Luulisi, että edes hieman, jos kerran kävijöitä oli reilu 80 000. Oi, ja ensi viikolla ilmestyy se haastattelukin lehdessä. Jännittävää elää jännittävää. Hyvää enempituntista yötä toivotan, syön mandariinin ja nukahdan kirjaan. Luen saksalaista teinirakkausromaania. Sain taas rohkaisevaa palautetta viikonloppuna kielitaidon kohentumisesta, puhuin saksaa kuin soppa, ja minun täytyisi vähän pakosti oppia kohta lisää, ja sen jo opin, että saksalainen hernekeitto ei ole lainkaan yhtä hyvää kuin suomalainen, sinne tungetaan makkaraa, hyvänen aika, ja suolaa kuin sitä ei olisi ennen nähtykään. Mutta koirista täällä pidetään, ne saa ottaa mukaan ravintolaankin, kuinka suloista, kun koirille on jopa omia sohvia, ja nyt minä oikeasti sammutan silmät ja tähdet, pitää lukea teinirakkausromaania.

 

5 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista ja raportista, Helmi-Maaria.:)

    On teillä Saksassa kauniita kaupunkeja vaikka millä mitalla, kelpaa niitä katsella ja kuvailla.

    Julkaistaanko haastattelusi Karjalaisessa (mainitsit aikaisemmin jotakin sellaista)?

    Tuotteliasta ja luovaa aikaa sinulle rakkaimpasi seurassa, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  2. Noteerasin vasta nyt kunnolla, oikeasti että asut ulkomailla. Millaista on kirjoittaa eri kielellä kuin mitä käyttää päivittäin?

    Tuo hernekeitto näyttää kyllä niin maan eksoottiselta!

    VastaaPoista
  3. Kyllä Aili, ainakin Karjalaisessa. Jännittävää! Synnyinseuduilla näköjään ainakin jaksetaan kiinnostua :)

    Ja joo, Dee, asun täällä. Menee aika rutiinilla tuo kirjoittaminen, kun kirjoitan romaanikäsistä, mutta kaikkeen muuhun täytyy välillä oikein pysähtyä ajattelemaan. Pelkään pahoin, että parin kolmen vuoden päästä alkaa unohtua sellaiset sanat, joita ei käytä, sillä siihen mennessä varmaan tulee luettuakin suurimmaksi osaksi saksan kielellä..

    VastaaPoista
  4. Ah,rakastan Keski-Euroopan koiraystävällisyyttä. Itävalta on muuten listattu Euroopan koiraystävällisimmäksi maaksi.

    Kunpa saisin kerrattua saksani takaisin edes turistitasolle. Kaikki on ollut jo vuosia vain englantia, englantia...

    Minäkin nyt tuutilullaa kirjan kautta.

    Elämyksellistä alkanutta viikkoa ja inspiraatiota!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Leena ja sitä samaa. Jo Saksakin on niin älyttömän koiraystävällinen, että pitääpä käydä seuraavan kerran Itävallassa ihan vain koiraystävällisyyttä silmällä pitäen :) Vaikkei omaa koiraa (vielä) olekaan..

    VastaaPoista