maanantai 28. marraskuuta 2011

Lämpöä!


Joulun tuleminen lähiaikoihin näyttää aivan eri tavalla tunnelmalliselta täältä käsin katsottuna. En ollut ennen ajatellutkaan, että joulumarkkinat voivat olla niin suloiset, että sitä vain tahtoo siellä venyä tunnista toiseen ja kolmanteen. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan täällä, joulumarkkinoilla edes. Kuulemma myös Itävallassa osataan. Mielestäni Brysselissäkin kelpaa. Mutta täällä. Uudessa kodissani osataan aivan takuulla.

Kävimme eilen kaksilla markkinoilla. Ensin taiteellisemmilla, kuten kuvista näkyy, ja sitten perinteikkäillä. Vielä on monet joulumarkkinat koluamatta, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa. Tarkoitus olisi hippaloida Nurnbergin markkinoilla heti kun ehditään. Ehdin käväistä viikonlopun aikana kolme kertaa myös Tollwood-festivaaleilla herkkuja syömässä. En tiedä, miten olen mitään ehtinyt suuren työtuntimäärän takia, mutta niin sitä vain jotenkin ehtii silmät hieman ristissä. Tänään olen ensimmäistä kertaa ypöyksin töissä. Peloittavaa. Pitää kassa sulkea ja laskea ja kaikkea muuta vaikeaa saksaksi.
 

Ai niin. Pahoitin lauantaina mieleni. Olimme R:n kanssa ostoksilla eräässä kauppakeskuksessa ja pysähdyimme syömään. Seuraavaan pöytään istahti kaksi suomalaista pariskuntaa, ja minun korvani hörähtävät aina ammolleen kun kuulen suomea, joten piilokuuntelin heitä ruoka-annokseni takaa. Kuulin, että he eivät olleet varmoja, missä jokin paikka heidän hotelliltaan katsottuna sijaitsee, ja kun vaikutti siltä, että he olisivat tarvinneet apua, avasin suuni ja tarjosin sitä. Mutta mikä olikaan tyly vastaus.

Tuli todella kylmä olo: "No ei todellakaan tartte auttaa, ollaan me täällä ennenkin käyty." Tuli vähän sellainen olo, että näinkö kylmiä, epäkohteliaita ja ylpeitä me suomalaiset olemme. En puhunut enää sanaakaan noin tylyn vastauksen jälkeen, vaan tyydyin keskustelemaan R:n kanssa saksaksi siitä, kuinka epäkohteliaita jotkut voivat olla.

Täällä minusta on tullut kohtelias, muodollinen suorastaan. Tarjoan apuani tuntemattomille kuin aivan itsestään ja ilman, että se olisi jotenkin epämiellyttävää. Samaa tehdään minulle. Mutta ilmeisesti suomalaisturisteille on turha mennä "nokkaansa koputtamaan", ellei sitten tieten tahtoen halua aiheuttaa itselleen nokkansa hetkellistä hajoamista.





PS. Facebook on siitä hyvä, että siellä kuulee satunnaisesti mahan kipeäksi tekeviä vitsejä. Kuten että raejuusto on muumeista tehtyä jauhelihaa. Miten huvittava, etova ajatus. Juuri kun kädessäni kaiken lisäksi on purkillinen raejuustoa.

6 kommenttia:

  1. Kaikki me käymme siellä aina kuin vain voimme. Nyt minulla vanha koiruus ja mies tekee ensin 10 tuntia liike-elämässä ja sitten se MM-valmennus sataselle! Runsas kaksi vuotta enää tätä...

    Vilkaiseppa, millainen oli meidän adventti. Siinä oli naurut kaukana ja itku iholla.

    Vahvaa viikkoa sinulle! Nyt pitää rynnätä leivaria lämmittämään ja jossain välissä lenkille ja sitten lupasin illaksi spaghettia mun soossilla etc.etc.

    VastaaPoista
  2. Laitoitko, Helmi-Maaria, toivomuspuuhun omat toivomuksesi?
    Tarkoittanee kai joululahjatoivomuksia...

    Mukavaa viikon alkua sinulle!<3

    VastaaPoista
  3. Hyi yäk, onneksi en ole Facebookissa. :D

    VastaaPoista
  4. No voihan. Mörököllejä olivat he...

    Miksi muuten joidenkin miesten (suomalaisten) on vaikea ottaa vastaan ajo-ohjeita, 'tätä tietä pitkin pääsette perille' -neuvoja.

    Ovat jostain ihmesyystä loukkaantuneita. (Kokemusta on.) Jospa alkukantainen luolamies joka saalistaa, kokee arvottomuutta, jos ei ihan ite osaa perille. Ensin metsään. Sitten metsästä kotiin (luolaan).

    No, tämä oli kaukaa haettu selitys mutta kun tuli suuhun, niin ei voi mitään että ulos pulpahti :).

    VastaaPoista
  5. Leena: Herranjestas..mulla alkaa samanlainen elämä, kun R aloittaa uudessa paikassa. Se on niin paljon poissa, etten tiedä mitä teen. Sen takia tahdon sen koirankin..Vahvuutta sinunkin viikkoosi! Ja minkäslainen on sun soossi? Reseptiä jakoon ;)

    Aili: Tuo oli itse asiassa erilainen toivomuspuu. Siellä oli orpojen lasten toiveita eri maista ja sieltä sai valita jonkun lapsen toivomuksen ja toteuttaa sen. Eli ostaa jotakin, kuten pikkuauton tms. Hieno idea!

    Dee: Kuvitteles nyt, mitä missaat, kun et siellä ole :)

    Lastu: Aika järkeenkäypä selitys :D Tosiaan hyvin monet eivät osaa ottaa neuvoja vastaan. Aika ikävää. Mutta kun miettii, niin itsekin minä olen aina sellainen "kyllä minä osaan"..paitsi jos joku ystävällisesti tarjoaa apua, otan sitä kyllä vastaan, etenkin tuntemattomilta.

    VastaaPoista
  6. Änkyräturisteja :(

    Meille sattui reilatessa vastaan änkyräsaksalainen. Kysyttiin eräältä herralta (n.50 v) puhuisiko hän englantia ja voisiko hän auttaa meitä suunnistusasioissa. Herra tuumasi nenä ylväästi pystyssä "Hah, MINÄ en puhu englantia, minä puhun SAKSAA!" Päätimme sitten etsiä toisen auttajan, ei haluttanut enää herran käytöksen jälkeen yrittää selviytyä hänen kanssaan saksan kielelläkään.

    Joulu Itävallassa, mikä ihana ajatus! Myös Nurnbergiin haluaisin matkustaa toisenkin kerran.

    VastaaPoista