perjantai 25. marraskuuta 2011

Minä nukuin 2, 5 tuntia, olen perivihainen enkä ehdi.

Paljastus: luulen, että näen sinussa

kolmetoista vuotta erilaista vaellusta
neljä lusikallista ruokasoodaa sekä
vaaleansiniset vaatteet

       muuan mantereella, hiekkaa silmillä
              muuan kertana

jona poltin kynttilää kaksi vuorokautta putkeen,
se ei loppunut; paloi, paloi
    paloi minun käteni arville

valo kuulemma parantaa
mikä minut parantaa
sinusta

minä olen kulkenut kilometrejä, hehtaarikaupalla
     mykkää metsää
sinun jäljilläsi, uponnut
  sinun jälkiisi uponnut, olen
juonut ja syönyt ja palellut

hikeni puskenut
limakalvoni tänään auki, repinyt,

liekkisi nähden, kajossa, sinun, minä olen sinun ja
rakkoja puhkonut

sinun tähtesi
kolmetoista vuotta
padonnut, kadonnut sinua, sinä olet ollut maailmanympärysmatka ja
tie tähtikaartin taa, musta aukko

minä halkesin eilen kello kuusitoista kolmekymmentäkaksi;
otsikot kertoivat

jäljet loppuneet hämärään,
sinun jälkesi,
tulen sinun jälkeesi,
älä, ethän sinä sentään, tulen, minä
tulen kolmetoista vuotta neljä lusikallista
myöhässä, anteeksi, anteeksi, ethän,
olethan,
jätä kesken kuten aina.

1 kommentti:

  1. Vaikka olet väsynyt, syntyipä puhutteleva runo, sulhollesi arvaan?

    Mukavaa adventin iltaa sinulle, Helmi-Maaria!<3

    VastaaPoista