maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaksi soppaa keitossa

Olen aika innoissani. Meidän, minun ja ranskalaisen valokuvaajaystäväni, on jo muutaman vuoden ajan täytynyt aloittaa yhteinen kirjaprojekti. Se on jäänyt ja jäänyt, kun minä sen kuin kirjoitan ja hän kuvailee.

Nyt olemme hereillä jälleen. Alun perin tarkoitus oli, että Silja ja Mai olisi ollut kuvitettu romaani. En halua kuvia tähän tekeillä olevaan käsikseen, mutta yhteisprojektimme polkaistaneen käyntiin ihan pian. Täytyisi vain päästä tapaamaan kasvokkain, enkä tiedä, miten se onnistuu nyt, kun minä ravaan myymässä leipää.

Joka tapauksessa onpa mukavaa. Hän on hyvin taitava. Toivottavasti minun sanani ja hänen kuvansa lepäävät rauhassa vierekkäin sinä päivänä, jona kaikki on taas ohi. Tutustuimme vuonna 2005 Ateenassa, missä minä olin opiskelijavaihdossa ja hän maansa lähetystöllä harjoittelussa. Että niin se vain elämä kuljettaa kaikennäköisiin törmäyskursseihin. Minä lähden nyt myymään leipää. Kirjoitin aamun kuin kone, mutta en jotenkin osannut keskittyä. Tekee mieli lukea. Kaikkea.

6 kommenttia:

  1. Oi, mäkin olen ollut leipomo-leipäkaupassa töissä.

    Olen itsekin miettinyt kuvia. En haluaisi kuvittaa omaa kirjaani, se ei tunnu omalta tällä hetkellä kesken olevassa käsiksessä mutta idea on noin yleensä kiehtova. Selasin juuri eilen aivan sattumalta yhtä kuvakirjaa, jonka nimeä en muista mutta ne kuvat olivat pysäyttäviä koska koko kirja oli mustavalkoinen. Kuvien kohteina olivat mm. helikopteri, lapset, pyörä; kaikkea sälää.

    Ainut ongelma miksi en ehkä itse uskaltaisi kuvittaa omaa väännöstäni on se, että kuva saattaisi antaa liian paljon pois ja rajata lukijan mielikuvitusta. Kun tästä pelosta pääsee yli, oo, voisin kuvitella että on hemmetin hauskaa sovittaa sanaa ja kuvaa yhteen.

    VastaaPoista
  2. Kuva ja sana voivat myöskin rikastuttaa toisiaan.;)

    Aina löytyy uusia alkuja!:D

    VastaaPoista
  3. Niin..mä en pelkää lainkaan kuvan ja sanan yhdistelyä, ja se onkin ollut haaveena jo kauan. Täytyy nyt vain löytää yhteinen sävel projektiimme - samoin kuin kieli. Uskon minäkin, että projektista tulee mielenkiintoinen ja hauska ja tosiaan toisiamme rikastuttava :)

    VastaaPoista
  4. Kävin kansalaisopiston Sana ja kuva -kurssin. Toisilleen tuntemattomat ihmiset muodostivat parit: toinen otti kuvat, parin toinen puolikas kirjoitti kuvien perusteella novellin, joka toteutettiin vaihe vaiheelta 1-3.

    eli

    1. Ensin kirjoittaja sai eteensä kolme valokuvaa. Kun kirjoittaja oli kirjoittanut novellin alun, valokuvaaja luki sen ja 2. otti jatkokuvat joiden perusteella kirjoittaja kirjoitti novellin keskikohdan ja valokuvaaja luki ja 3. otti sen perusteella novellin loppua ajatellen kuvat ja simsalabim: novelli kuvineen oli valmis. (Selostinpa sekavasti.)

    Oli hauska projekti. Parinani (valokuvaajana) oli parikymppinen Noora - minä taas olen hm, hm, hm vanha :)

    Onnea sulle ja valokuvaajalle ja sille mikä tulossa on.

    VastaaPoista
  5. Hei Lastu! Tuo kuulostaisi hyvältä metodilta meillekin :) Kiitos vinkistä.

    Ja Anna kiitoksia, menestystä siinä varmasti tarvitaankin, tai pikemminkin menevyyttä!

    VastaaPoista