lauantai 17. joulukuuta 2011

Good morning, Finland!

Olen keskellä pimeää. Miten se yllättääkin, vaikka on aina pimeässä talvensa viettänyt; tumma aamu ilman valoa. Torstaina, ensimmäisenä Suomen aamunani, kelloni soi kahdeksan korvilla, mutta en uskonut, että se oli jo kahdeksan, kun ulkoa iski kasvoihin yön sitkeä nyrkki; mustaverinen virtaus.

En ihmettele, että ystäväni ovat väsyneitä, sisareni talviunen tarpeessa. En ihmettele, että Muumit nukkuvat koko talven, minäkin nukkuisin, miksi en ennen ole ajatellut asiaa, asuinhan minä täällä, miksi en muista väsymystä. Tapasin usein keskellä talvea lähteä käymään muualla, jossakin, missä aamulla on valoisaa. Ja nyt minä tulen tänne, missä ei nukuta vaikka pitäisi, enkä usko että oma väsymykseni haihtuu pois, en minä parane näin pimeässä, tekisi mieli vain vaipua.

Miten ihanaa onkaan nähdä ystäviä, en kaikkia edes ehdi, miten ihanaa, kun kummipoika juoksee lentoasemalla vastaan ja räiskyy. Ja kuinka ruisleipä sulaa suuhun. Kuinka sinihomejuusto on niin hyvää, että sitä voi syödä paketillisen poskeen katsomatta välillä taakseen. Kuinka minä olenkaan tänne kaivannut.

Kuinka meillä on erittäin yllättävä käänne edessä. En saa kertoa muuta, vaikka voisinkin, mutta mikään ei ole umpeen taottua. Minä olen iloinen käänteestä. Tekisi mieli pihistä se jo ulos. En voi, mutta voinko, no voin minä sen verran sanoa, että elämässä tapahtuu joskus ironisia iskuja. Mitä tapahtuisikaan, jos R tulisi Suomeen ja minä en.

Ostin Leena Lumen kehoittamana Katja Ketun Kätilön. Sain ystävältäni kirjoja lainaan. Olen lukenut Valinnan, teen siitä arvostelunkin kun ehdin. Sanavarastot täyttyvät. Menen tänäiltana pikkuveljeni uuteen yökerhoon. Ensin laulan hänen karaokebaarissaan keuhkoni auki.

6 kommenttia:

  1. Oooi, tuttuja tunteita! En puhu pimeydestä, olen niin tottunut siihen vaan pikkujutuista, joita kaipaa. Ruisleipä. Minä rakastan venäläistä kolhoosileipää.

    Älä tosiaankaan nuku koko joulun ohi, nuku valmisteluaikoina ja herää valmiisen ruokapöytään. Niin itsekin teen ellei minua valjasteta auttamaan. (Pitäisi kai itse tarjoutua...)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa, Helmi-Maaria, tosiaan tänne pimeään ja vesisateeseen.;)
    Harvinaisen ankeaa tämä suomalainen säätila, mutta kestettävä on.

    Toivotan sinulle hyvää ja virkistävää joululomaa sukulistesi ja ysäviesi parissa.;))

    "Joulu on vain kerran vuodessa!"

    Oikein hyvää neljättä adventtia sinulle, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Suomi-oloa! Toivottavasti jouluun saadaan lunta (täällä on vähän, mutta sulaa).

    VastaaPoista
  4. Villasukka, en nuku. Nukuin tässä viime yönä jo niin paljon, ettei enää väsytä :)

    Dee, mitä on venäläinen kolhoosileipä?!

    Aili: Kiitos, virkistymistä tuntuu jo tapahtuneen, ja pimeän kyllä kestää kun on kynttilöitä palamassa! Hyvää joulun odotusta!

    Paula: Kiitos, ja kyllä, valkoinen joulu olisi piste iin päälle!

    VastaaPoista
  5. Venäläinen kolhoosileipä on vähän sama juttu kuin suomalainen ruisleipä. Eivät siis maistu ollenkaan samalta mutta ovat yhtä ominaisia oman maansa kulttuurille.

    VastaaPoista