lauantai 31. joulukuuta 2011

Kohisin jälleen

Luulin vakaasti viime vuonna, että se oli paras ikinä. Löysin nimittäin elämäni miehen, puraisin omenaa Barcelonassa, Itävallassa, Saksassa ja alkuvuodesta Paraguayssa saakka (= janoan matkustamista yli kaikkeuden!) sekä Tsekeissäkin ja Belgiassa, ja mikä poikkeuksellisinta: muutuin esikoiskirjailijaksi.

Tai ei, kyllä R:n kohtaaminen oli kaikista poikkeuksellisinta. Ainakin tärkeintä. Ikuisinta.

Mutta sitten tuli vuosi 2011 ja minulta katkesivat siivet. En mennyt vuoden aikana Eurooppaa kauemmas. Aloitin kuitenkin tämän blogin pitämisen ja löysin uudenlaista maailmaa. Kirjoitin toisen romaanin yhtäkkiä. Lähdin Suomesta pois, ja vaikka välillä mietinkin, että olikohan se vikatikki tai jonkin vaikea loppu, minusta tuntuu, että siivet ovat alkaneet kasvaa uudestaan.

Nimittäin muutin R:n kanssa yhteen. Välillä on kieltämättä tuntunut, ettei tästä tule mitään, kun ei saa ihan täysin ilmaistua itseään sosiaalisissa tilanteessa kuten pitäisi, etenkin kun olin kadottanut itseni johonkin, mutta kyllä vain tämä kestää. Ja minä laajenen. Ja minä kestän ja meidän yhteinenkin elämämme kestää. Olen sitä paitsi löytänyt uusia ihmisiä täältä toisesta maasta, ja toivon, että heistä kasvanee vielä öljynkestäviä ystäviä. Enkä ole menettänyt ketään. Sanani tulevat vuolaammin kuin koskaan ja tuntuu, että olen kehittynyt kirjoittajana.

 Ja nyt lupaan: lopetan sen pirun juhlatupakoinnin. Lopetin sen jo joululomalla Suomessa. Juoksen Berliinin maratonin, jos vain ehdin vielä ensi kuussa sinne ilmoittautua. Jos en Berliinissä, niin juoksen sitten vaikka missä, mutta juoksen. Saan myös käsikseni valmiiksi. En kuitenkaan usko, että sitä vielä v. 2012 puolella julkaistaan. Mutta sen lupaan, että se julkaistaan.

Ja sitä paitsi täytyy kiittää teitä kaikkia. Tämän blogin piti alun perin olla blogi vain tutuille, ja ilahduin valtavasti, kun löysinkin valtavasti hienoja, ihastuttavia muita blogeja, joiden kautta tännekin on tupsahtanut lukijoita, joita en tunne, mutta joille haluan jostain syystä avautua ja nostaa hattua ohikulkiessa.

Kiitos, kiitos. Kaikkien seuraamieni blogien (joita toivottavasti tulee listalle vielä paljon lisää!) kautta pysyn kiinni Suomessa. Pysyn kiinni kirjoittamisen ja lukemisen seurallisessa puolessa.

Erinomaista vuotta 2012 kaikille.

PS. Ensi vuoden puolella kirjoitan sitten kirja-arvostelujakin. Ehkä vähän. En kyllä usko, että ihan yhtä syvissähyvissä mitoissa kuin mitä täältä kirjablogeista pääsee lukemaan. Kunhan jakelen vain tuntojani. Teen arvosteluille oman osionsa tähän blogiin, sillä pääpainon haluan pitää siinä, missä se tähänkin asti on ollut, eli kirjoittamisessa ja elämässä sekä pienissä taiteilijan kuolemissa.



7 kommenttia:

  1. Onpa sinulla ollut antoisa, muutosten vuosi. Toivotan sinulle jännittävää ja ikimuistoista vuotta 2012!!

    VastaaPoista
  2. Oikein erinomaista vuotta 2012 sinullekin Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  3. Olen iloinen, että löysin sinut ja blogisi. Olet virkistävä ja ajatteleva ihminen ja rehellinen, mitä piirrettä suuresti arvostan. Olen itsekin maailmanmatkaaja, jonka elämä on ollut suurempi ja monitahoisempi kuin kirjoitetut tai puhutut sanani, joten koen hengenheimolaisuutta kanssasi. Sinulla tosin sanoja näyttää riittävän ja kaiken lisäksi persoonallisella tavalla.
    Pidä kiinni kyvystäsi elää täysillä ja ole rohkea myös vuonna 2012!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia Marja Leena ja Aili.

    Ja Marke, saitpas iloiselle mielelle :) Kiitos ja seikkailuntäyteistä vuotta sinullekin! Mukavaa tosiaan, että täältä blogistaniasta löytää hengenheimolaisiaan ;)

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla, että siivet taas kasvavat -pidä niistä hyvää huolta!

    VastaaPoista
  6. Kyllä, yritän pitää, ja toivon, etteivät ne tipahda :) Sähän voisit kutoa mulle varmistimet..tai siis siipienpidikkeet..?

    VastaaPoista
  7. Valitettavasti en osaa suunnitella käsitöitä, ohjeita seuraan vaihtelevan sujuvasti ;D

    VastaaPoista