maanantai 19. joulukuuta 2011

Miksi enää valittaisin?

Tarkoitus oli lukea viime yönä joku uusista herkuistani, joita olen selaillut silmät kiiluen. Mutta sitten löysin äitini kirjahyllystä kirjan nimeltä Orja: Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen. Mitä siinä sitten enää saattoi muuta kuin avata se. Aloittaa. Tuntea sääliä, tuntea vihaa, tuntea myötätuntoa, inhoa.

Pidän tositarinoista. Mutta tästä tositarinasta ei voi pitää, ei voi, tekee mieli lentää ja sylkeä päin hirviöihmisten kasvoja, leikata heistä elämä pois, pistää heidät kärsimään.

Suosittelen tämän kirjan lukemista. En ole aivan vielä lopussa, uuvuin yöllä puoli kolmelta, näin unta pienestä Mende-parasta. Lopetan kirjan aivan heti. En tiedä, pystynkö sen jälkeen taas hetkeen mihinkään. On hyvä järkyttyä vähän väliä, jotta muistaa, että omat asiat ovat kuitenkin hyvin. Omaa elämää ei ole leikattu vielä, oma elämä on yhä oma, että pitäisi auttaa heitä, joiden elämästä on otettu henki. Että on paljon heitä, jotka ovat eläviä kuolleita. Pelkkiä tyhjiä katseita raiskatussa ruumiissa.

Tekisi taas mieli tehdä kaikkea hyvää. Luin vuosia sitten paljon kuvauksia ja katselin useita dokumentteja ihmiskaupasta. Kirjoitin elämäni ensimmäisen käsikirjoituksen 20-vuotiaana siitä kaikesta. Olin vielä liian nuori, en yhäkään tiedä kaikkea mitä pitäisi, mutta haluaisin avata silmiä.

Sivuhuomautuksena voisin vielä sanoa, että luin joskus sen Valkoisen Masain. Se ei ole missään nimessä yhtä kuin Orja eikä niitä voi verrata ehkä millään tasolla, etenkin kun muistan Valkoisen Masain olleen kielellisesti erittäin kömpelö tuotos, mutta mitä vain tekisinkin, että oppisin maailmasta enemmän kuin oman peilikuvani.

3 kommenttia:

  1. Helmi-Maaria, tein vuonna kirves ja kivi blogiini Delphine Minoun Nojoud, 10 vuotta, eronnut ja sen jälkeen tajusin, että näitä tarinoita en kestä, en jaksa. Omaa jaksamistaan pitää hiukan suojella.

    Tehdäkseni todella jotain, otin parhaan ystäväni kanssa kummitytön Ghanasta. Mary saa nyt koulutuksen, välttyy alaikäisenä naittamiselta ja silpomisilta.

    Kun kohtaa asioita, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat, kuten eläinten huono kohtelu, sitä tuntee niin suurta voimattomuutta, että edes joskus, pienen hetken, pitää saada hengittää vapaasti, vaikka joku sisällä kertoo, että se kaikki jatkuu aina vaan...

    VastaaPoista
  2. "Tämä on vaikea psykologinen totuus.
    Se, että minä olen sinä ja kaikki ympärilläni on osa itseäni.
    Minä olen aurinko, minä olen tähdet,
    olen tuo itkevä lapsi sodan jaloissa.
    Olen yön pimeys, kauhistuttava murhamies elokuvassa.
    Minne katsonkin, mitä näenkin,
    siitä syntyy jotain vasta oman minuuteni kautta.
    Kun katson ulos ikkunasta, näen syksyn sään, sateen ja tuulen. Niin luulen...
    Mutta mitä todella näen, on minä tuuli, minä sade, minä syksy.
    ---
    Katso ystävääsi, näet itsesi; katso vihamiestäsi, näet itsesi.
    Jotta yksinäisyys, eristäytyneisyys, pahuus, voisivat minussa päättyä, on minun nähtävä tämä tosiasia, että minä olen kaikki ja kaikki on minä.
    Tämä on tärkeä laki.
    Suhtautuja ei ole koskaan irti suhteesta.

    Matkustaja on samanaikaisesti matka, maisemat ja päämäärä.
    Jos tahdon rauhan, on minun nähtävä sota itsessäni.
    Jos tahdon rakkautta, löytyy se ensin itsestäni.
    Se miten suhtaudun, sillä ilmaisen, mitä tarvitsen, sen ja vain sen minä saan. Se on kaikki, eikä muuta."

    (Eija Jaakola)

    Moi taas Maaria! Tämä lainaus tuli mieleen lukiessani blogiasi. Se voi tuntua rienaukselta pahuuden edessä - että itse olen yhtä paljon tuo paha kuin tuo hyvä. Mutta kun omistaa rajattoman mielen ja minuuden, vain olemalla jotain voi sitä hallita. Eihän siis anneta pahuuden mellastaa vapaana vielä meidänkin mielissämme, raiskata lisäksi meitäkin! Otetaan siltä valta pois: tiedämme, mutta olemme silti itse onnellisia, pelkkää valoa, ja valoa tuomme ympärillemmekin. Vaikea tehtävä, ainakin minulle. Mutta yritetäänkö yhdessä?

    Hyvää jatkoa ja joulunaikaa,

    T. Sanna V

    VastaaPoista
  3. Leena: totta on, että kaikki tämmöinen vain jatkuu jossakin tuolla, eikä yksi ihminen tai kaksikaan mitään juuri voi. Välillä vain itselle tulee sellainen herääminen, etenkin jos on valittanut kamalasti jostakin "turhasta", mutta tosiaan eipä tällainen tavallinen typykkä muuta pysty kuin hankkimaan kummitytön tms. Onhan sekin jo yhden elämän pelastamista :)

    Sanna V: Hienosti sopiva lainaus, hieno kaiken kaikkiaan! Ja olet oikeassa. Ei pahan saisi antaa mellastaa mielessä. Pitää yrittää pitää vain valoa yllä - etenkin tällä lailla joulun alla :)

    VastaaPoista