perjantai 20. tammikuuta 2012

Lupa nukkua

Mäkikuismaa ja
Sain kahden viikon mäkikuismakuurin ja viikon nukkumisloman. Reseptin irtisanoutua töistä. Kaikki täällä tuntuvat pyörittävän päätään ja ihmettelevän, miksi olen ylipäänsä mennyt työnvälitysfirman kautta töihin. R:kin epäili asiaa ensin, mutta jotenkin minä vain otin sen työn.

Soitin tänään sinne firmaan, ja sieltä meinattiin ujeltaa lankaa pitkin korvaani. Ensin kivahdettiin, että minun olisi pitänyt ilmoittaa sairauslomastani jo eilen (ilmoitin kyllä sinne, missä käyn töissä, mutta en muistanut, että välitysfirmakin kaipasi ilmoitusta), ja sitten kun sanoin, että ahaa, no, tällä kertaa kävi näin, ja ilmoitin, että minäpä muuten irtisanoudun, että voisitteko kertoa kuinka paljon minulla on ylityötunteja siellä työaikatilillä, jonne aina puolet palkastani jotenkin oudosti katoaa.

No, ei tullut vastausta. Käytiin hätäisesti hakemassa joku toinen henkilö puhelimeen, joka tivasi tivaamistaan, että miksi minä lopetan, että enkö voisi jatkaa vaikka pienemmällä tuntimäärällä, ja sitten kun vänkäsin tarpeeksi, että en halua, sanottiin, että hyvä, sitten voit päivätä irtisanomiskirjeesi viikkoa aikaisemmaksi ja olet vapaa nyt.

Mutta minullepa se ei käynytkään. Herranjestas miten yrittävät viilata olemattomia linssejäni! Törkeää. Ilmoitin, että minulla on viikon irtisanomisaika, ja minä irtisanoudun nyt, ja minulla on sairaslomaa keskiviikkoon ja pari lomapäivää käyttämättä, joten en käytännössä enää mene töihin, mutta aion vielä viikon olla siellä. En tiedä, uskoivatko he, sillä vähän myöhemmin tuli soitto, että palautapa ensi tilassa avaimet ja essut. Sanoin kiitos näkemiin, tottakai, ja kirjoitin irtisanomiskirjeen ja vein sen postiin, ja oletettavasti saan maanantaina uuden puhelun, jossa korvakäytäviini yritetään tunkea puhelinlangan kautta.

luontoa, erityisesti tuota jokeani
Yhden asian opin: en enää koskaan ikinä mene työnvälitysfirman kautta töihin.
Uuvuin puheluista niin, että nukahdin kolmeksi tunniksi keskellä päivää.

Yhä väsyttää, mutta yritän piristäytyä; tänään tulee R ja minä löysin kaupasta salmiakkia. Ja me menemme kreikkalaiseen ravintolaan syömään, varasin sieltä pöydän, sillä meillä on sopimus: R on viikot poissa, ja siitä hyvästä hän tarjoaa joka perjantai-ilta ravintolaillallisen, ja minä haluan ehdottomasti hieman kuplia; en ole nauttinut kolmeen viikkoon tipan tippaa kuohuvaa, ja jotenkin haluan vain nyt pienen hiprakan, pienen kevyen hämärän, ja sitten haluan tulla ajoissa kotiin ja nukkua, ainakin kymmenen tuntia, R:n käsissä minä haluan.

Sitä paitsi saan kai myös hajuvettä. Minun R:ni tuo minulle hyvikkeitä. Ei hänen tarvitsisi, mutta hän on siinä määrin romanttinen, että minä annan anteeksi kaikki hänen pienet, mitättömät virheensä, ja yritän vastapalvelukseksi olla maailman paras tyttöystävä tästä lähtien. Hieman meillä on vaikeaa ollut jo viimeiset puoli vuotta, kun en ole ollut ihan oma itseni.

Ja vaikka olen yhä väsynyt, vaikka en jaksa edes avata käsikirjoitustani, joka on jo käytännössä valmis, ja joka lähti jo muutamiin paikkoihin, minusta tulee näköjään sanoja tänne. Ihan hyvä merkki. Tai terapiaa, varmaan. Ai niin, ja vaikka minun täytyy saada nyt vain nukkua, tein tänään R:lle palveluksen. Hänellä oli tapaaminen lakimiehen luona, mutta koska hän ei ole täällä, menin  hänen puolestaan, ja nyt huomaan: viimeisen 24 tunnin aikana, uupumuksestani huolimatta, olen käynyt

a) lääkärissä, missä toden totta purskahdin heti kynnyksen jälkeen itkuun
b) täkäläisen kaverin kanssa syömässä (hän ei suostu puhumaan kanssani englantia, sillä täytyy kuulemma oppia vain)
c) lakimiehen luona (joka istutti minua puoli tuntia luonaan ja selosti pykäliä, saksaksi)
d) verikokeessa (missä selitin, että suoniani on hyvin vaikeaa löytää ja että minua pyörryttää ajatuskin)
e) läpi vaikeahkoja puhelinkeskusteluja kaksi kappaletta

ja kaiken tämän olen hoitanut saksaksi. Yhtään empimättä, ei tullut edes itkujen lomassa ajateltua englantia. Lääkärikin eilen oikein sanoi, että älä tyttöhyvä itke, asiat järjestyvät kyllä, ja katsos, sinun saksasi on niin hyvää, että löydät kyllä työtä, joka vastaa koulutustasi.

Ihana lääkäri. En tiedä, sanoiko hän sen vain lohduttaakseen, mutta ainakin se tehosi.

Huomasin tässä siis, kaiken usvan keskellä, että minä herranjumalasentään osaan saksaa. Niin osaan, etten enää tarvitse R:ää auttamaan. Ja omituista, mutta minä itken nyt, kuuntelen Annie Lennoxia, istun keittiössämme, ja minä olen hyvin, hyvin helpottunut. Enkä tiedä, mistä tulevat nämä kaikki vedet.

sekä hedelmiä = parannus.

8 kommenttia:

  1. Voi Helmi-Maaria miten onnellinen olen puolestasi;) Minulle tuli itsellenikin äärettömän huojentunut olo postauksestasi.Nyt olet oikealla tiellä ja lepo sekä rakkaan kanssa vietettävä aika on varmasti parasta mitä sinulle nyt voi tapahtua. Lepää ja nauti elämästä. Uusi työ löytää sinut kun on sen aika.

    VastaaPoista
  2. Hienoa. Uupumus on vakava tila, mutta mahtavaa, että teit noin suuren päätöksen.

    t. tuntematon joka eksyi tänne jostain toisesta blogista

    VastaaPoista
  3. Jes jes, asioita tapahtuu. Tsemppiä edelleen täältä, olet menossa oikeaan suuntaan! Ps. Ajattelin sinua tänään lenkillä ollessani, kun kuulokkeissa soi Egotripin "Nämä ajat eivät ole meitä varten". Kuuntele se, ja sitten Jem:in "It's Amazing". Voimaa, uusi vuosi tuo sinulle varmasti mukanaan suuren positiivisen muutoksen! :)

    VastaaPoista
  4. Sillalailla. Kuten huomasit itsekin;pärjäät oikein hyvin ja aina vain parempaan suuntaan:)

    VastaaPoista
  5. Helmi-Maaria!

    Ihanaa, että pääsit siitä työhelvetistä pois!!!

    Oikein hyvää ja leppoisaa palautumista sinulle, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  6. Piristämään päivääsi, jossa viisaat päätökset vallitsevat lähetän pienen haasteen, jonka löydät blogistani. :D

    VastaaPoista
  7. Marke: Juu, nyt vain lepään. Oikein toden teolla. Helpottava tunne!

    Arttorius: Tervetuloa blogiini :)

    Mademoiselle Fromage: Kiitoksia vinkeistä (ja ajattelemisesta!), pistän kuunteluun tässä heti kun lepäämiseltä ja R:ltä ehdin ;)

    Anonyymi: Niin, en tiedä pärjäänkö hyvin, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että paremmin.

    Aili-mummo: Kiitos, kiitos :)

    Valkoinen kirahvi: Piristävä, ihastuttava haaste, joten otan mielihyvin vastaan!

    VastaaPoista