keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hamsterimurha ja merkkipäiväunohdus

Minun sisareni on varmaankin mykistynyt eilisen hamsteripaljastuksen takia. Hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Olenkohan enää tervetullut sinne sunnuntaina nukkumaan, sisareni kotiin; unohdin nimittäin tässä viikonloppuna hänen toisen poikansa syntymäpäivänkin, vaikka Lenni on hieno mies. 

Minä ja sen sisko.
 Lisäksi rikoin siskoni hienot, puiset, kalliit nukkekodinkalusteet ollessani pieni, mutta mielestäni en ole koskaan tehnyt mitään sellaista tarkoituksella. Lisäksi olen lukenut sisareni päiväkirjaa serkkuni Jennin kanssa ollessani lukuikäinen. Pengoimme tietysti asiaan kuuluvasti myös kaikki siskoni kirjoituspöydän laatikot. Laitoin sen hamsterinkin sinne joskus rapisemaan. Pöytälaatikkoon. Kuten runoni muinoin.

Sisareni on minua seitsemän vuotta vanhempi eikä hän vieläkään unohda niitä aamuja, joina minä ja pikkuveljeni herätimme hänet viikonloppuisin ennen kukonlaulua kiljumalla kovaa. Tai sitä kertaa, jona hänellä oli kiire tapaamaan ystäviään ja minä oksensin hänen jalkojensa juureen, eikä hän sitten voinut jättää minua yksin kotiin. Tai niitä kertoja, joina istuin hänen huoneensa oven takana vakoilemassa hänen ja hänen ystäviensä puuhia, tai niitä ainaisia päiviä, joina roikuin hänen ja isoveljeni ystävien jaloissa kiinni enkä päästänyt heitä lähtemään. Kidutinkohan isoveljeäkin aina yhtä paljon?

Isosisko on aina meikannut ja huoltanut pienempäänsä!

Herää kysymys: ovatko kaikki pienet sisaret tai veljet niin prikullisen armottomia tapauksia?

Joka tapauksessa alan olla hyvin valmis Suomi-neito. En oikein ehdi taaskaan ajatella paljoa, sillä tänään käyn Suomi-koululla opettamassa (jipii, oman alan töitä taas!) ja istun illalla kolme tuntia opiskelemassa saksaa. Kurssi alkoi toissapäivänä. Opettaja iski hampaansa minuun. Hän nöyryyttää kysymällä aina vaikeat termit ja sanat juuri minulta ja luokkaan lankeaa hiljaisuus kun en tiedä. 

Muilla on sanakirjat mukana, minulla ei, sillä olen jostakin syystä päättänyt opiskella ilman sanakirjaa, mutta taidan ostaa sellaisen tältä Suomen reissulta, sillä ilmeisesti ilman sitä opiskelu on syntistä ja loukkaavaa. Tai en tiedä, kiduttaako opettaja sen takia, että esittelykierroksella kerroin olevani ammatiltani kirjailija ja opettaja (aah, ikävöin työtäni niin, että uusi bisnesideani liittyy juuri opettamiseen!), eikä hän sen jälkeen enää hymyillyt.

Sitä paitsi Kritiikki-lehdessä oleva arvostelu romaanistani Minä rakastan sinua nuori mies on kuulemma sellainen, että minun ei tarvitse lainkaan pelätä sitä. Joten huomenna, kun sen ostan itselleni, Kritiikin nimittäin, toivon, että en hujahda hukkaan sittenkään. Palan halusta tietää, mitä siellä lukee.

Suomen päivät ovat niin kiireiset, että tuskin ehdin bloggaamaan. Pitää käydä pankissa ja järjestellä asunnon myyntiä (kyllä, siitähän se sukanvarteni täyttyy!) ja käydä taas pankissa ja tavata ystäviä ja tanssia häissä ja ostaa sulkakynäsetti ja ladata laukku täyteen suomalaisia herkkuja. Sen takia toivotan loistokasta viikonloppua ja suurenmoisia hetkiä! Ja helsinkiläiset; hymyillään vain, jos kohdataan!

5 kommenttia:

  1. Olet sinä oikein vauhtimimmi, Helmi-Maaria;DD

    Paljon Onnea Suomen matkallesi, ja muutoinkin;<3

    VastaaPoista
  2. Helmi-Maaria, minä olin aivan hirveä pikkusiskolleni;-)

    Älä unohda Oululaisen hapankorppuja, jos on ihan tosi, että niitä ei vieläkään Münchenistä saa.

    Hauskaa Suomen aikaa!

    VastaaPoista
  3. Aili-mummo: Kiitoksia, toivottavasti Suomessa on hyisevän mukavaa!

    Leena: Tosiaan, joskus se on noin päin, että isosisko on se kamalampi :) Kiitoksia, hauskaa varmasti toivottavasti tulee olemaan. En ole vielä hapankorppuja löytänyt täältä..

    VastaaPoista
  4. Ai sinä ajattelit sitten samalla kertaa tunnustaa vähän enemmänkin tihutöitä ;D Toivottavasti sisko ei ole pitkävihainen ja pääset kylästelemään...

    Minä ainakin olen ollut hyvin armoton ja isoveljen mielestä varmasti inhottava pikkusisko. Meilläkin on reilu 6 vuotta ikäeroa ja kyllähän meillä monenlaista riitaa ja ilkeydentekoa puolin ja toisin (varsinkin minun toimesta, myönnettäköön) oli... Nykyään olen hyvin mukava iso pikkusisko ;D

    Mukavaa Suomen reissua :)

    VastaaPoista
  5. Villasukka: Kiitos :) Kyllä siskoni jo puhelimeen vastasi, ja kuulemma avaa ovenkin, kun kolkutan.

    VastaaPoista