torstai 2. helmikuuta 2012

Helpompi hengitellä

Tämä on kai kirjoituskone modernin taiteen museosta.
Kolme päivää ja yötä kivussa. Nyt alkaa hieman hellittää, tai ehkä syynä on aspiriini, jota otan noin seitsemän tunnin välein, jotta en tuntisi kuinka voimakas on luonto.

Mieli alkaa kohota, vaikka olenkin ollut kolme vuorokautta täydessä yksinäisyydessä sisätiloissa, mitä nyt kirjastosta hain lohtulukemista ja kaupasta lisää teetä. Tänään aion sitä paitsi mennä kielitestiin ja päästä B2-tason kurssille, vaikka suoritusteni perusteella pääsisin vain B1-tasolle. Mutta olen jästipää enkä muuksi muutu ja kielipääkin olen ja syön lounaaksi kevätkääryleitä.

Eilen tirskuin tunnin Skypen välityksellä ystäväni kanssa, joka on samassa paatissa; kipeänä kuin ajan syömä kello. Skypeni toimii taas, sillä varastin R:n uuden tietokoneen omakseni, koska hän on poissa eikä kanna sitä mukanaan, ja puhelun jälkeen nukahdin sohvalle, sillä olohuone on kuuma pesäke eikä kipuni kestä kylmää. Heräsin aamulla tunteeseen, jota en osaa kuvitella enää. Löysin kai unissani jotakin, mutta en enää tiedä mitä. Hieno tunne se oli, kuitenkin, ja katson jo ylös kohti taivasta enkä alhaalla vellovaa kuperaa maata.

Tämä kummitus ilmestyi itsestään tuoppiin ennen joulua. 


Asiat alkavat kohottaa muutenkin päätään. Vaikka olenkin, vahingossa, lähettänyt kolmannesta romaanikäsiksestäni väärän version kaikkialle (enkä aio korjata virhettäni, vaan odotan vain tuomioita), olen nyt puhdistanut päätä. Apurahapäätöksiä on tullut kahdesta paikasta. Ei sinulle tällä kertaa, sanotaan. Ei yllättänyt, joten en pahoittanut mieltäni, kuten asiaan ehkä olisi sopinut kuulua. 

Mielen sopukoissa möyrii jo neljäs käsis. Annan sen siellä hieman vielä makoilla. Tulkoot sitten ulos sellaisena kuin tulee. Kehitykseni perusteella voisin jopa arvioida, että se saattaisi hyvinkin tulla siinä neljässä kuukaudessa, mihin kirjastoapurahaa olen hakenut. Joten toivottavasti saan edes sen avun. Tällä haavaa kirjailijatar kuitenkin lepuuttaa vielä, itseään lähinnä, aivoja siinä sivussa, vaikka ne tuntuvat tahtovan jo toimintaan. Mutta on tärkeää puhdistua edellisen tekstin pölyistä ja elämän aiheuttamasta väsymyksestä, joka oli kaataa minut tieltäni kokonaan.

Tämä on Bruno, josta olen nähnyt paljon unia.
Minulla ei ole työelämää, mutta ehkä pian on. Yhä minut halutaan sinne päiväkotiin, sanoivat oikein vielä, että jos suoritan sellaisen ylimääräisen (okei, maksullisen..) pedagogisen kurssin, pääsisin toukokuusta lähtien opettamaan myös teinejä. Mikä tietysti kiehtoo eniten. Lisäksi palkka ei olisikaan niin huono kuin ensin luulin, mutta ei kyllä niin hyväkään, että voisin taas harjoittaa matkustelua maailman ääriin tai ylenmääräistä ilakoimista, kuten mekkojen ostelua enkä vuokrastakaan pystyisi ihan puolia pulittamaan. Mutta sitten taas toisaalta voisin keskittyä puolitoimisesti kirjoittamaan...joten voi olla, että kallistun tähän vaihtoehtoon, jos R suostuu yhä maksamaan enemmän, sillä kirjoittamaanhan (tai siis rakastamaan!) minä tänne muutin enkä suinkaan olemaan synkkä, lyöty, masentunut köntti suomalaista kokovartalolihaa.

Sitä paitsi minulla on ensi viikolla uusi työhaastattelu, ja lisäksi vielä toinenkin. Ehkäpä jopa pääsen valitsemaan sen, mikä eniten miellyttää, mutta toisaalta tämä ensimmäiseksi ehtinyt antoi aikaa maanantai-iltapäivään. Sitten pitäisi jo päättää. Voi olla, että kallistun siihen..vaikka työmatkasta tulisi tunnin pituinen suuntaansa (= 2 tuntia lukuaikaa!) ja vaikka matkustelu saa sitten jäädä haaveeksi tai R:n kustannettavaksi. No, joka tapauksessa helmikuun ajan olen työtön. Olisi mukavaa käyttää aika kirjoittamiseen, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että en kykene, tai jos kykenen, kykenen hyvin hitaalla tahdilla. 

Tämä on uni, jossa kävin vuonna 2009 ja jonne vielä palaan.
Siellä on kuulemma puhuvan kylmä, mutta niin on täälläkin, näihin leveysasteisiin katsottuna. Joten palelemisiin! Täällä on niin huimat lämmityskulut, ettei parane pattereita pitää päällä..tosin minä olen kamala tyttöystävä ja pidän salaa vessassa lämmityksen suhteellisen täysillä ja olohuoneessakin, mihin olen linnoittautunut kokonaan. 

Ja mikä pahinta, olen jättänyt patterit pienesti päälle poistuessani kodista. En saisi tehdä niin, mutta eipä R ole täällä vahtimassakaan, joten ehkä sitten vieritän suloisia, armoa anelevia kyyneliä hänen edessään, kun lämmityksen tasauslasku joskus tulla kolistaa ja perustelen toimintaani sillä, että pelkään kotimme jäätyvän jos en näin tekisi.

7 kommenttia:

  1. Minä niin sympatiseeraan sinua tuossa lämpöasiassa! Miehet ehkä sietävät paremmin kylmää :( Kylmä vessa on kamala, ja kylmyys sisällä muutenkin. Ulkona on -25 astetta, minä hytisen sisällä villasukkineni. Flunssa kurkistaa nurkan takaa enkä minä halua kumpaakaan, kylmyyttä enkä sairastelua!

    VastaaPoista
  2. Oi, toivottavasti päihität flunssan! Ja iih..luissa asti KUULEN kuinka kylmä siellä on. Ei näitä pakkasia voi sikäläisiin verrata, mutta talojen sisälämpötilat ovat niin surkeat, että villasukat kertaa kymmenen ovat tarpeen samoin kuin mahdollisimman monta paitaa ja kaulahuivi sekä hattu, mistä tuleekin mieleen, että tarvitsen sisätilahatun.

    VastaaPoista
  3. Niin, täällä kerrottiin juuri,että pakkasta piisaa aina Pariisia myöten. Joten pidä villasukat jalassa. Eikö ne vesiputket siellä jäädy, jos patterit on kiinni. Silloinhan se vesi ei liiku siellä, niin luulisi jossakin katutasossa olevan putket jäässä. Olet oikeassa siinä, että annat aikaa levähtää. Ihanaa se on, jos voi valita muutamasta tarjokkaasta työpaikasta.

    VastaaPoista
  4. Oi, rakastuin jo Brunoon!

    Miehet eivät kaipaa lämpöä kuten naiset. Nukahdan talvella lömpötyynyn päälle;-) Olisin ostanut sellaisen sähköhuovan, mutta sitten kuulin,että niistä irtoaa nukkaa mielettömästi.

    Hyvin vaihtelevaista tuntuu olevan, mitä teet kevään aikana. Teinit ovat kiinnostavia! meiltä löytyi aamuöisin porukkaa syömästä jääkaappia tyhjäksi. Merin ystäviä. Monista heistä tuli 'mun tyttöjä' ja käyvät vieläkin moikkaamassa ja ovat facekavereita.

    Rentouttavaa, kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Ei nuo putket tunnu jäätyvän..mutta saas nähdä kun nyt täälläkin on öisin -15. Apua.

    Leena: Juu, kevääni on hyvin avoin. En tiedä vielä lainkaan, varmaksi, että mitä tulen tekemään ja missä. Mutta teinit ovat tosiaan mielenkiintoisia :D Vaikkakin huomasin kyllä ärsyyntyväni heistä aina julkisilla paikoilla vapaa-aikana ollessani työaikana heidän opensa.

    Ja kyllä, Bruno on ihana. Se on mun entinen koira, joka viettelee lokoisaa elämää Tampereella. Terveisiä vain Brunolle ja Brunon nykyiselle isäntäväelle!

    VastaaPoista
  6. Olen muuttanut pikkuruiseen vessaan. Siellä on lattialämmitys ja seisoskelen nautiskellen siellä peilin edessä pitkään ja lämmitän varpaitani jotka aina palelevat. Niin, se peili, mistä se kertoo? Ei, narsisti en - toivottavasti - ole sillä seison silimät kiinni ja annan lämmön hiipiä alhaalta ylös. Sitten kun on hyvä olla, astun vessasta ulos ihmisten ilmoille.

    Nyt menen taas lämmittelemään ja ajattelen sinua lämmöllä. Narrataan helmikuun pakkasia oikein urakalla. Kaikki aina järjestyy.

    PS Mistä aiheesta tahansa kirjoitat, kirjoitat mukaansatempaavasti. Myötä... :)

    VastaaPoista
  7. Toivon hartaasti, että löydät mieleisesi työpaikan, mutta älä pidä turhaa kiirettä: anna aikaa palautumiselle.<3

    Muutoinkin olet olet hirmuisen ahkera, Helmi-Maaria.O_O

    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle ja Hänelle.<3

    VastaaPoista