tiistai 21. helmikuuta 2012

Kotikaupunkini on tänään ihmislihatölkki.

Minä kuvasin tänään kaupunkia, missä ihmiset puristivat sisäänsä. Pyydän anteeksi kuvien laatua. Sillä tiedän miltä voisi tuntua, kun puristuu kuoliaaksi vellovassa ihmisten muodostamassa massassa. Hyytelöön hukkunut olo; piti päästä äkkiä keskeltä reunaan, mutta ei se niin äkkiä käynyt kun kaiken maailman (suloiset) porkkanat ja vaaleanpunaiset kaniinit tunkivat vasten keuhkoja.


On karnevaalipäivä. En osannut arvata, että nämä täsmällisen maan kansalaiset osaavat juhlia niin värikkäästi, niin pakahduttavan viattomasti. Katselin kaukaa muiden riemua. Teki mieli lähteä leikkiin mukaan, mutta jokin pidätti minua ja pidättää yhä. Ei huvita muuta kuin pysyä kotona ja kirjoittaa tämä ilta, edes lenkille en tahdo, en kuuta katsomaan. Mutta olen iloinen, että kävin kuvaamassa tunnelmaa ja tapaamassa oopperalaulajaa, jolta tarvitsen yksityiskohtaista tietoa ja jota tahdon piristää.


Karnevaalit täällä, laskiainen siellä. Juhlan tuntua joka puolella ja kuten Marja-Leena blogissaan muistuttaa, on myös äidinkielen päivä. Suomi siis kunniaan, siskoset ja velikullat. Sen takia varmaan mieli mielii jäädä kotiin ja kirjoittaa suomeksi uutta ideaa ulos. Olen hullaantunut. Miksi sitä aina rakastuu omaan tuotantoonsa, kysynpä vain.



Oh. Paljon on näköjään kertynyt kuvamateriaalia. Olisin voinut jäädä tuonne metroaulaan kuvaamaan hissiin lipuvaa karnevaalikansaa vaikka vuosiksi. Jostain syystä se kaikki oli liikuttavaa tai olisiko paremmin kuvaava sana hellyyttävää. Paitsi ne kyynärillään tunkevat kiukkuiset vanhat rouvat, jotka välttämättä tahtoivat juuri tiukimmasta kohdasta läpi. Joka tapauksessa kaikista liikuttavinta oli ehdottomasti tämä meksikaanoksi pukeutunut olento. Voi kyynel! Ei millään meinannut kolikko mennä puhelimeen, joten puhelinta piti vaihtaa.


Ihmisten tarkkailu on aivan ehdoton piiloharrastukseni. Suosittelen sitä kaikille, myös heille teille, jotka eivät mitään kirjoita tai maalaa tai muuten vain luo. Saa paljon irti, kun katselee kauempaa muita ja tietää, ettei ole mukana. Että on tarkkailija. Tietää enemmän kuin tarkkailtava, aivan kuten lukija usein tietää enemmän kuin tarinan henkilöt. Minä toivotan loistokasta laskiaistiistaita täältä karnevaalikaupungista, jonne kevät jo tuntuu laskeutuneen kaikkine aurinkohippuineen ja lämpövalumineen.

PS ja LISÄYS: Herranjestas. Unohdin. Siksihän eilen itse asiassa postasinkin biisin tänne, kun meillä, minulla ja R:llä siis, on tullut kaksi vuotta täyteen, tänään. Ensimmäinen suudelma tapahtui Hofbräuhausin takapihalla. Kaksi vuotta sitten. Oi. Kohtahan meillä alkaa olla huumavaihe ohi :D

6 kommenttia:

  1. Värikästä väkeä! En ole ikinä karnevaaleissa ollut mutta voin kuvitella ihmispaljouden.

    Ihmisten tarkkailu ei jostain syystä suju kovin hyvin minulta. Olen kai aina niin ajatuksissani, kun kuljen eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Helmi-Maaria, minä olen silleen ikävä ihminen, että tuollaiset karnevaalit eivät kiinnosta yhtään. En muutenkaan pidä tungoksesta, vaan rakastan tilaa. Jopa katuruuhka on minusta epämiellyttävää. Matkustimme usein sesongin ulkopuolella ei vain hintojen ja ilman viileyden takia vaan myös tilan takia: Näki kaiken mitä halusi ilman jonotutusta.

    Jos minä saan päättää after Olga ja kum R. on jäänyt liike-elämästä pois, olen pois Suomesta kuukausista julmimman eli huhtikuun. Keksi-Eurooppa mm. näyttää silloin parastaan.

    Minäkin tykkään tarkkailla ihmisä. Jossain kahvilan sivupöydässä, kaduilla, tavarataloissa, ravintoloissa...Se avartaa;-)

    VastaaPoista
  3. B.N. Oli kyllä väriä riittämiin. Kokeilepa kerran huvikseen oikein tahallasi ajatuksen kanssa seurata vaikka yhtä ainutta henkilöä. Se on aika hauskaa :)

    Leena Lumi: Oi, minuakaan eivät kyllä ihmispaljoudet houkuta lainkaan. Inhoan tungosta yli kaiken. Sen takia tunsin pakokauhua, kun ajauduin keskelle kamalaa vellontaa, ja yritin toden teolla päästä sekä pysyä väljemmillä vesillä reunalla. Sen sijaan karnevaalitunnelma oli ihanan oloinen. Etenkin, kun läheskään kaikki eivät olleet humalassa (vaikka olipa heitäkin paljon).

    Totta, Keski-Eurooppa on juuri kukkeimmillaan huhtikuussa ja suhteellisen tyhjä turisteista. Ennen en tosin pystynyt ammatin takia matkustamaan muulloin kuin sesonkiaikoihin (mutta yritin keksiä epätavallisia kohteita) ja nyt, no nyt kerrassaan pystyisin milloin vain, jos olisi hieman enemmän pätäkkää. Sitä päivää odotellessa tarkkailen siis vain kotikaupunkilaisia ;)

    VastaaPoista
  4. Minäkään en erityisemmin viihdy tungoksessa. Ihmisiä on kuitenkin mukava katsella ja ruuhka-aikaan, karnevaaleissa jne. se käykin helpoiten ja huomaamattomasti. ;) Kukaan eitule silloin kysymään, että mitäs tuijotat!
    Laskiainen on Suomessakin pieni karnevaali lasketteluineen. Sopii hyvin hiihtolomalle.
    Kouluissa vietettiin viime viikolla tavallaan jo laskiaista. Osa kävi keskiviikkona Messilässäkin laskettelemassa ja kotitaloustunneilla tehtiin ja syötiin laskiaispullia kuuman kaakaon kanssa.

    VastaaPoista
  5. Marleena: aa, aivan tosiaan, siellähän on loma-aika! Oi niitä aikoja tasan vuosi sitten, kun minullakin oli hyvin ansaittu loma :)

    VastaaPoista
  6. Onnea kyyhkyläisille <3

    Mukavan näköistä karnevaalihumua porkkanoineen ja meksikaaneineen. Minäkin katselen mieluummin kauempaa kuin puristun massaan...

    VastaaPoista