tiistai 7. helmikuuta 2012

Kun tulee Mörkö!

Kummipoikani lähetti minua piristämään mörön. Joten päätin tehdä hänelle takaisin pelottavan olion. Kun mörkö vihdoin valmistui, päätin, että minusta ei tule ikinä kuvataiteilijaa. Riittää, että taiteilen sanoilla.

Mörkö a la Helmi-Maaria Pisara
Iloisia ovat tämän päivän uutiseni: pääsin molemmista eilisistä työhaastatteluista eteenpäin! Suomeksi sanottuna teen molemmissa paikoissa koepäivän: huomenna yhden ja torstaina toisen, ja sitten vapina alkaa. Jännitysvapina. Että valitaanko minut lopulta.

Aloin jo unelmoida lentolippujen ostosta. Me aiomme nimittäin, jos nyt talous sallii, mennä vuoden lopulla Australiaan ja minä kirjoitan itseni kuuhun.

Eilisiltana kurkistin kolmatta romaanikäsistäni. En maltakaan olla erossa. Siellä se lepää, tiedostossaan, lepää kuin hauta. Jännittävää nähdä, pääseekö se kovien kansien väliin; teille luettavaksi, arvon lukijat. Kurkistin sitä sen takia, että Vera A on saanut ilouutisen. Hän on Italiassa asuva kirjoittaja, joka on saanut käsiksensä vuosien uurastuksen jälkeen läpi. Syksyllä kauppoihin ilmestyy hänen esikoisromaaninsa. Veran ilouutinen kannusti minuakin. Niin sitä vain työllä ja uurastuksella saa tahtonsa läpi.

Kummipojan mörkö
Jännitän myös Rooibosin puolesta. Hän ja minä taidamme molemmat yhtä aikaa odottaa, missä talossa käsis hyväksytään. Vaikka minulla onkin jo kaksi julkaistua, kustantajan hyväksi katsomaa romaania plakkarissa, yritän tietysti päästä muualtakin kuin on demand -talosta kirjaksi. (HUOM! Ntamo on silti mielestäni ihana, erityisen hieno pikkuinen kustantamo, joka auttaa monia kirjailijoita ja runoilijoita uransa alkuun, ja joka tuo paljon sellaista loistavaa kirjallista tekstiä maailmaan, mikä ansaitsee tulla julkaistuksi!)

Meitä kaikkia kirjoittajia taitaa yhdistää sama asia: uurastus. Joka ikinen kirjoittaja tahollaan tekee mielettömästi työtä oman tekstinsä eteen. Muiden muassa minä, Vera A ja Rooibos olemme kaikki kirjoittaneet vuosikausia (lista voisi jatkua hyvin pitkäksi, jos listaisin tänne blogimaailman kirjoittajat ja "oikeat" kirjoitusystäväni Allusta lähtien herra Teehen).

Matkaan mahtuu kyyneliä, matkaan mahtuu onnistumisentunteita, häpeää, kunnianhimoa, sanoja, sanoja, sanoja. Ajatustyötä. Aikaa pois muilta. Sanoja. Sanoja. Sanoja. Konjunktioita. Pettymyksiä. Raivoa. Suuuttumusta. Iloa. Onnea. Tyydytystä. Kannustavaa palautetta. Murskakritiikkiä. Paljon, paljon lukemista. Taistelua. Painimista. Kateutta. Nautintoa. Nautintoa. Nautintoa.

Että jotta koska kun. Koska minä kirjoitan elämästäni puolet ellen enemmänkin. Että, että minä annankin teksteille kaiken. Kun. Jäljelle jää kun. Kun käsikirjoitukseni julkaistaan.

PS. Tuossa blogilistallani on liuta hienoja kirjoitusblogeja. Esimerkiksi Paula lukee ja kirjoittaa, nuori neito Dee ahertaa, teksti muuttuu iloksi, Marke on laittanut käsiksensä eteenpäin jne. jne. jne. Eläköön me ja kirjoittamisen riemu!

5 kommenttia:

  1. Paljon Onnea ja menestystä ahkeralle kirjalijalle, Helmi-Maarialle.<3

    Uskon ja hartaasti toivon, että saat kolmannen käsiksesi läpi jossain suuremmassa kustantamossa;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos Aili. Minäkin uskon työhöni, joten eiköhän se jonain päivänä palkita :)

    VastaaPoista
  3. <3 ja :) täältä ja peukkuja meille molemmille odottamiseen. Ja siihen uurastukseen, joka jatkuu vielä, väistämättä, ja joka on rasittavaa ja raivostuttavaa ja ihanaa. Hymyjä päivääsi!

    VastaaPoista
  4. Sitä samaa Rooibos! Jännitän myös sinun puolestasi, kun olen niin mielenkiinnolla seurannut kirjoittelemistasi. Toivottavasti molemmat voimme hamassa tulevaisuudessa iloita melkein samasta asiasta :)

    VastaaPoista
  5. On pakko kommentoida kommenttiasi: "Minäkin uskon työhöni." Hyvin sanottu, ja rohkeasti!

    Uskon, että juuri oma, jopa ylimalkaiseen itserakkauteen yltävä usko omiin kykyihin on avain kirjoittajan uralla menestymiseen. Oma pää jankuttaa vastaan minkä ehtii ja olkapäällä nalkuttaa "se joku" joka viilaa pilkkuja ja sanoo, että tuotos on silkkaa roskaa. Siksi meidän onkin opeteltava kuuntelemaan sitä toista ääntä, joka kehottaa jatkamaan vaikka läpi harmaan seinän. :) Helppoa se ei ole, ei ollenkaan, ei etenkään niinä hetkinä kun Epäilys iskee.

    Onnea vielä kerran uralla edistymisestä! Olet todella esimerkillinen uurastaja, joka tietää mitä tekee ja mitä haluaa :)

    VastaaPoista