sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lahjani, armaani


Sain eilen roppakaupalla Pop Tartseja. Suklaata ja omenakanelia. Ihan hyvää se sellainen on mutta oi sitä sokerin määrää ja valuuttaa. On myös pikkuisen verran omituista pistää suklaakuorrutteinen asia leivänpaahtimeen ja saada se ulos ilman sulamista.

Ja minä sain laukun kellon kukkaron lompakon. Sain asioita vaikka mitään en pyytänyt; pikemminkin pyysin että älä mitään tuo, jotta pääsemme syksyllä Australiaan. Saamani laukun sisällä oli asia, jota kylläkin olin pyytänyt toivonut tarvinnut. Sieltähän se kuvastakin pilkistää. Luku-urakkaa kerrakseen. Miksi kirjat eivät voisi olla yhtä halpoja täällä kuin meren takana. Miksi tuokin rakas tuttavani maksoi Washingtonin lentokentällä vain 21 euroa sen neljänkymmenen sijaan, mitä täällä päin pitäisi pulittaa. 

Miksi minä kyselen yksinkertaisia asioita enkä jo valmistaudu lähtöön. Minä ja R menemme tänään matkamessuille. Eilen kävimme katsastamassa australialaisen ystävän asioiden tolan. Hän on parka mennyt rakastumaan. Tyttö oli varsin mukava ja osasi myös tanssia. Minä en kyennyt juomaan bacardikolaa baarissa, sillä kyseinen juoma sisälsi noin kaksi desilitraa Bacardia ja puoli desiä kolaa. Yyh. Ei ihan minun juttuni, joten annoin sen ensimmäiselle vastaantulijalle ja tanssin ilman Bacardia, ilman kolaakin, ja me tulimme niin ajoissa kotiin, että minulta meinasi loppua väsymys kesken kaiken. 

 R nukkuu. Hänellä ovat aikakirjat aivan sekaisin ja minä valvon, koska en usko, että minua enää koskaan väsyttää. Sitä paitsi olen työstänyt tänään taas runokatrastani, ja meidän projektimme ranskalaisen valokuvaajaystäväni kanssa on etenemään päin. Voinen jo paljastaa, että tarkoituksena on tehdä kuvitettu runokirja; minä kirjoitan, hän ottaa valokuvia. 

Teemme tämän neljällä eri kielellä ja lähetämme setin lopulta myös englantilaisiin, ranskalaisiin ja saksalaisiin kustantamoihin, emme pelkästään kohti Suomea. Mutta koska runous on vaikeaa ja elämää vahvempaa, tähän menee aikaa. Kenties vuosi kenties kaksi tai kolmetoista. Olen kuitenkin innoissani ja niin on myös herra L. Minun täytyy käydä Pariisissa ja Lontoossa työskentelemässä hänen kanssaan; toivottavasti saan apurahaa mokomaan, kunhan tätä projektia varten sitä haen. 

Mutta nyt enkä muulloin minä ihailen lompakkoani (miksi muuten kaikki miehet lahjoittavat minulle aina lintuasioita ja väittävät, että olen aivan kurki) ja luen ja sitten me lähdemme sinne matkamessuille ja tänään on viimeinen sunnuntai Münchenissä kolmeen viikkoon. Ja minä ja R syömme sen kunniaksi toivottavasti sushia.

10 kommenttia:

  1. Vau, runoilet vieläpä useilla kielillä. Vaaaau. Minä osaan kirjoittaa vain suomeksi, vaikka olen sentään kaksikielinen.

    Kuvan ja sanan yhdistelmä on äärimmäisen mielenkiintoinen, koska ne täydentävät toisiaan joka tapauksessa, myös ilman toisen varsinaista läsnäoloa. Tekemisen iloa!

    Ja vau, usealla kielellä.

    VastaaPoista
  2. Valokuvitettuja runokirjoja pitäisikin olla enemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Näen aina unta, että kirjoittaisin runokirjan...Kuvittajia minulla on ammttikuvaajista kuvataitelijoihin. Vilkaise oikea palkkini Leena Lumi's Poems. Ja Lumikarplossa ylistän kaikkia runoja myös kuvilla.

    Eve (edesmennyt ystäväni) suomensi Rilken runoja ja minusta oli aivan mahtavaa, että runot olivat sekä alkuperäkielellä että suomennettuna. Hänellä oli myös loistava kuvaaja kirjan teossa mukana. Kirjan nimi on Tahto tahtojen/Der Grosse Wille.

    Sinä olet niin runoilija..., mutta voit olla vielä vaikka mitä. Luen nyt suurta kirjailijaa, joka on kirjoittanut proosaa kuin runoa ja jotkut olisivat nähneet hänet ehkä mieluummin vain runoilijana, mutta hän teki, mitä tahtoi, tämä Virginia W.

    VastaaPoista
  4. Olethan sinä aikamoinen nero, jos/kun teet neljällä eri kielellä runokirjan;DD

    Ja kun milloin saat sen painosta ulos, ostan sen heti eikä viidestoista päivä.<3

    VastaaPoista
  5. Minun tavoitteenani on revitellä lukumukavuusaluettani ja runot ovat yksi osa sitä. En voi sanoa että en pidä runoista, ei vain ole tullut niitä juurikaan luettua. Teidän projekti kiinnostaa jo nyt, odotan innolla tuloksia :)

    VastaaPoista
  6. Sisko on ollut aina nero kielien kanssa. Muistatkos kun me kiusattiin sua aina, että susta tulee vanhapiika ruotsin maikka :)

    Musta tuo projekti on mahtava juttu, pääset singuttamaan aivosoluja ja luovuutta ihan uusiin suuntiin. Kait sinä venäjäksikin sen saisit?

    Pus sisko, pian nähdään!

    -T

    VastaaPoista
  7. Dee: Tekemisen iloa löytyy roppakaupalla, innosta puhumattakaan :) Onhan noita kieliä tullut opiskeltua..koetan tällä kertaa kuitenkin ihan ensin suomeksi ja sitten kääntämisen kautta toisille kielille. Ranskaksi homman tekee ystäväni.

    B.N. Olen samaa mieltä!

    Leena: Pitääkin ensi töiksi tsekata runosi. Lumikarpalossa tosiaan on hienoja, sopivia kuvia jokaiseen runoon!

    Virginia Woolf oli todella jotakin. Myöskin. Mäkin luin häntä juuri tässä, Aaltoja uudelleen vuosien tauon jälkeen. Kiinnostaisi tuo uusi suomennos, josta olet juuri postannut!

    Aili-mummo: Siispä painopäivää odotellessa :D Voi tosin mennä jokunen päivä ja kuukausi..

    Villasukka: Kivaa, jos löytyy mielenkiintoa :) Toivottavasti osaamme tarjota hienon kokemuksen.

    Tanttunen: Ooh..venäjä. Se on nyt vähän ruosteessa..niin intensiivisesti painaa saksa päälle. Maybe one day..

    VastaaPoista
  8. Kuvitettu runokirja kuulostaa ihanalta ajatukselta. Minä kirjoitin joskus runoja, mutta sitten tuli sellainen olo, ettei niillä pysty sanomaan niin paljon kuin tahtoisin. Olen aina ollut vähän tuhlailevainen sanojen kanssa... :)

    VastaaPoista
  9. Helmi-Maaria, sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
  10. Ahmu: Juu, tuo on niin tuttua minullekin. Mutta jostain syystä nyt kyllä runot oikein syöksyvät ulos ja melko lyhyinä vieläpä. Ihan kivaa vaihtelua :)

    Leena: Ooh, ja vieläpä hauska haaste, kiitos :)

    VastaaPoista