keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lyödäänpä jo lyötyä

Kyllä nyt taas paiskitaan, voi taivaitten taivas sentään. Minun tekisi mieli vain parkua. Hakata seinää nyrkeillä ja parkua. Yritän kuitenkin kanavoida kaiken lannistumisen tunteen kirjoittamiseen ja auringosta nauttimiseen. Pitänee käydä myös tuolla joenvarressa heittämässä parintoista kilometrin juoksulenkki, jotta kaikki viha laantuisi.

Itse täytettävä lomakkeisto.

Minä olen jokseenkin sanaton ja painava.

Tänään oli kauan, viikon verran tarkemmin sanottuna, odotettu päivä ja neuvonta-aika. Tänään piti saada kuulla, milloin ja miten paljon ja kuinka kauan minulle maksetaan työttömyyskorvausta.

Murto-osa hankkimistani papereista ja passi.
Tätä tärkeää tapaamista varten olen kerännyt parin viikon ajan erinäisiä papereita. On lomaketta, todistusta, dokumenttia. Eri tahoilta niitä piti onkia hyppysiin. Itse piti täyttää komeasti muutamat sivulliset vaikeasti ymmärrettäviä rasti-ruutuun-allekirjotus-rasti-tännekin-ruutuun-ja-taas-allekirjoitus -lomakkeita. 22 paperiliuskaa kourassa menin tänään oikein sovittua ajankohtaa aiemmin, jotta olisin varmasti täsmällinen ja antaisin ahkeran kuvan itsestäni, työttömyysrakennukseen, missä aikani poukkoilin ennen kuin löysin oikean käytävän ja oikean huoneen.

Minua ei kutsuttu sisään. Kaikki muut käytiin kutsumassa. Joten otin onnen omiin käsiini ja kolkutin neuvojani ovea. Siellähän hän leppoisasti hörppi kahvia. Pyysi istumaan, katsasti heti ensimmäisenä erään Suomesta hankkimani nivaskan ja sanoi: "Tässä ei ole leimaa."

Suurin piirtein kaikki tarvittavat dokumentit. Ja tietokone ja häivähdys teekuppia.

Niin, entäpä sitten. Siellähän on allekirjoitus ja yhteystiedot ja selkeästihän näette, että tämä paperikimppu on virallinen paperikimppu, jota on vaikea kopioida. Voitte vaikka soittaa tuolle henkilölle. "Mutta tässä ei ole leimaa. Ja miksi tuon yhteyshenkilön puhelinnumero ja allekirjoitus on kirjoitettu käsin." Eikös allekirjoitus yleensä kirjoiteta, eeh, käsin. "Niin no mutta leima puuttuu. En voi auttaa. Hankkikaa leima ja tulkaa sitten uudelleen." 

Mutta mutta tänne kestää aika kauan saada vapaa aika. *hieman itkuisella äänellä* Minulla ei ole rahaa ensi kuun vuokraan. Kestää ainakin viikko, että saan tähän leiman. "No, ei voi mitään. Ei ole leimaa, ei tule rahaa. Aina sitä terve ja vastuullinen ihminen jollain vuokransa maksaa."

Että semmoinen tarina tänään. Tositarina, jos tarkkoja ollaan.

Minä voisin vaikka tulla jo takaisin Suomeen. Mutta lukuun ottamatta näitä vastoinkäymisiä viihdyn täällä. Täällä on koti. En halua taas joutua sopeutumaan uudelleen. Minä yritän siis vielä. Puren hammasta ja perkele pärjään.

LISÄYS ILTAPÄIVÄN PÄÄTTEEKSI: Aurinko ja vauhdikas juoksu jokivirtaa ylöspäin antoivat voimia. Venyttelyn jälkeen tarkastin sähköpostit. Mikä ilojen ilo keskelle synkkyyden syövereitä: Münchenin kansainvälinen koulu ilmoitti, että heillä on minulle töitä SUOMEN KIELEN OPETTAJANA. Jippii! Oman alan suloisia töitä. Niitä ei liene kuin pari tuntia viikossa, mutta palkkaa siitä saa silti samalla lailla kuin Suomessa per tunti ja mielenvirikettä. Tästä uutisoin lisää ensi viikolla, kun nimi on sopparissa. Jos se lopulta siellä on. Nykyään kun kaikki on niin jos.

18 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosiaan järkyttävältä. Ihmisiä hyppyytetään ja nöyryytetään näin vielä vuonna 2012. Vaikea uskoa, mutta näkeehän sitä joka paikassa. Suomessa kela ja verohallinto ovat toisaalta petranneet kovasti viime vuosina, niin, että meikäläinenkin on saanut toimitettua asiansa melko helposti. Mutta hermoja tuo varmasti kysyy. Tsemppiä nyt!

    VastaaPoista
  2. Vertaiskärsimys auttaa aina! Mieti, että jokaisella on juuri nyt joku synkkä asia, vaikka he eivät sitä kertoisikaan. Minä kerron, että niin minullakin. Maanantaina tuoksui keväältä, mutta tänään joku pettymys estää tuntemasta tuota tuoksua.

    Asioilla on kuitenkin taipumus jrjestyä ja yrittänyttä ei laiteta. Kuulostaa kliseeltä, mutta on totta. M.O.T.

    VastaaPoista
  3. Tosi kurjaa! Pelkästään jo saamasi kohtelu, mutta nuo rahavaikeudet etenkin! Toivon sinulle kaikkea hyvää, pitkää pinnaa, sitkeyttä ja iloa kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  4. Marja Leena: Kysyy hermoja, mutta eipä tässä muukaan, kuten itku, auta. Ainakin muistan tästä lähtien aina tarkastaa, että kaikissa mahdollisissa virallisissa jutuissa on leima.

    Leena Lumi: Totta turiset; aina jotenkin asiat järjestyvät. Mikä tahansa pettymys painaakaan päivääsi, toivotan sinulle parempaa mieltä ja lähetän auringonsäteitä täältä varhaiskevään kaupungista.

    Jere: Kiitsa, tsemppiä tässä tarvitaan :)

    Paula: Kiitos siullekin. Pinnani ja sitkeyteni senkus kehittyvät ja kasvavat täällä :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä täällä Suomessakin byrokratia hallitaan, vaikka eipä se taida paljoa lohduttaa tuossa tilanteessa :(

    Minä saan ihottumaa ja tuskanhikeä aina Kelan kanssa asioidessani, ja olenpa melkein pakotettu yrittäjäksikin työkkärin taholta, ihan vain sen takia että minulla ja toisella henkilöllä oli sama nimi. Tiedä missä olisin jos olisin vain sanonut "kyllä kyllä, aletaan nyt sitten yrittämään".

    VastaaPoista
  6. Kunka voi olla noin tyly ihminen. Selvästi haluaa kyykyttää vierasmaalaista! Ajattele näin: Jos on vähän annettu
    niin pienikin vallankäytön mahdollisuus on joillekin pissana päässä.

    VastaaPoista
  7. Tuo on byrokraattien tahallista ja ilkeää kykytystä; yrittävät käyttää hyväksi, ja jos siinä ei onnistusta, ajaa heidät kokonaan pois.

    Sitä vielä ihmettelen, eikös EU-maissa suoritettuja tutkintoja noteerata tai yhdenvertaisteta? Voisit ottaa yhteyttä vaikka Riikka Manneriin tai johonkin muuhun europarlamentaarikkoon, joka tietää noista asioista.

    Hyvää keskiviikkoiltaa, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  8. Olisipa ollut taskussa sellainen tiimarihenkinen pieni joulukuusileimasin. Sillä kun olisi virkailijan nenän edessä painanut pienen kuusipuun lomakkeen kulmaan ja sanonut, että "nonni" (tai miten se nyt sitten saksaksi sanottaisiinkaan), ja ojentanut pokkana paperin takaisin...

    Mutta noin oikein niin kuin tosissaan: voimia lapukeralliin! Näyttää kuvien perusteella siltä, että apurahahakemuksetkin kalpenevat noiden rinnalla.

    VastaaPoista
  9. Villasukka: Juu, onhan se totta, että Suomessakin osataan. Mutta siellä ei sentään ihan tuhannessa toimistossa tarvinne juosta..? Mutta mitäh, saman nimen takia meinasit joutua yrittäjäksi?? Jopa on pokkaa!

    Anna Elina: Kiitos!

    Anonyymi: En usko, että pelkästään vierasmaalaisuudesta oli kyse. Luulen, että myös itse saksalaiset olisi käännytetty ovella.

    Aili-mummo: Mun opinnot eivät oikein sovi tänne Saksaan. Kirjallisuus kyllä ja venäjän kääntäminenkin, mutta suomen kielestä ei ole hyötyä. Sitä ihmettelen itse, että pedagogiset opintoni ovat yhtä tyhjän kanssa. Mutta olen menossa kyllä neuvojalle, joka kertoo, jos ne sittenkin kelpaisivat..tai jos jotain voisi tehdä asialle.

    VastaaPoista
  10. J.S. Meresmaa: Voi kun olisikin ollut leimasin :D Ihan ärtymyksestä olisin sitä voinut käyttää. Ja kyllä, apurahahaeskelu on pientä piiperrystä tämän rinnalla.

    VastaaPoista
  11. Oi, peukkuja uudelle työlle! Toivottavasti nimi on papereissa pian :)!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Rooibos :) En uskalla vielä ihan nielaista, joten riemuitsen sitten enemmän, kun se nimi räiskyy siellä jossakin paperissa. Leiman vieressä.

    VastaaPoista
  13. Oman osani mm. Italian byrokratiasta saaneena en voi kuin lähettää myötätuntoiset halit <3

    VastaaPoista
  14. Jaksamisia sinulle.

    En muista tilannetta tarkasti, mutta joku vastaava on joskus sattunut minullekin. Kauhea odottaminen ja järjestäminen ja sitten jokin pieni asia kaataa kaiken virastossa. Hirveää se on, menet nyt ja hankit sen jonkin jutun, ja sitten tänne uudestaan...

    VastaaPoista
  15. Elä lannistu!!!

    Ja noissa maisemissako juokset? Ihana kuva yläpalkissa sinulla! Huomaan, että blogiisi on vastuksista huolimatta tullut kevät - valoa!

    VastaaPoista
  16. Vera: Juu, Italiassa asustava kaverini naureskeli, että pahempaakin voi olla :)

    Sorvatar: Kiitos. Niinpä..se tunne, kun on tehnyt kaikkensa ja sitten puututaan pikkuasiaan..huokaus!

    Valkoinen Kirahvi: En, en lannistu :) En ihan noissa maisemissa juokse päiviäni, vaikka olen kyllä kaikissa noissa saapastellut. Mutta kivaa, jos blogista huokuu jotenkin kevät!

    VastaaPoista