perjantai 17. helmikuuta 2012

Minussa musta merkki

Näin eilen kerran seitsemässä vuodessa tapahtuvan ihmeen: tanssivia miehiä mustan surman muistoksi. Siellä kierteli myös "Joker", joka sipaisi mustalla värillä nenänpäitä. Minuunkin osui. Eli siis toisin sanottuna minusta tuli mustatautinen, vai mikä se tauti nimeltään onkaan, mustapilkkutauti kenties, surmaan syöksevä.


Elämäni muuttuu joka päivä. 

Ja nyt kun on taas perjantai, ja etenkin kun olen yksin, minun luokseni tulee eräs ystävä ja toisen tapaamme myöhemmin, me juomme muutamia cocktaileja ja sitten tanssin. Huomenna kirjoitan, käyn kuntosalilla ja menen rokkibaariin. Sunnuntaina käyn lenkillä ja luen ja kirjoitan ja ajattelen. Ja sitten on enää 6 yötä yksin, minkä ajan minä luon nahkaani.

Minulla on vihertävät valkeankuumat kädet, siniset kylmästä, ja R puhui kanssani äsken. Yölläkin puhui, kello kahdesta kello neljään olin hereillä. Tosin alkupuhelun ajan tiukasti unissani. R:llä oli kuulemma vaikeuksia saada minut heräämään ja ymmärtämään, että kädessäni oli puhelin ja että hän oli sen sisällä pitkä ääni. 

Pelottaa, että lähden unikävelylle. Olin - apua! - unohtanut eilen avaimet oven ULKOpuolelle roikkumaan. Että olisin kyllä päässyt takaisin sisään, jos olisin lähtenyt kävelylle silmät suljettuina. Mutta niin olisi kyllä päässyt moni muukin. Pelottava ajatus. Pitänee pitää tarkempi huoli avaimista. Onneksi meidän talomme on turvallinen ja naapurit tuttuja. Kenkiänikin pidän näillä suolasohjoilmoilla tuossa käytävällä, mukaan napattavana.

Nuo hiutaleet ovat järkyttävä ropaus suolaa.

Lennän muutes 1.3. Suomeen ja 5.3. takaisin Müncheniin ja koska R:n firma maksaa minunkin lentoni, jos R ei tule viikonlopuksi kotiin, lennän 8.3. Düsseldorfiin ja 12.3. takaisin. Myöhemmin keväällä menen sitten jälleen Düsseldorfiin ja sijoitan sinne novellin. 

Sitä paitsi nyt on viikonlopun alku; minä juon vihreää teetä (en voi liian usein painottaa, että jasmiinitee pitää minua yhä 20-vuotiaan näköisenä tai olenkohan vasta 18), syön luomukaurakeksiä. Äsken söin luomusalaattia ja -leipää. Täällä on kuulkaas niin halpaa tämä luomuelämä, että moni voisi syödä heinästä kudotun hattunsa.


Mukavaa loppuviikkoa ja lepoisia päiviä!

PS. ARGH. Muutin nyt blogini ilmettä. Enkä kerta kaikkiaan ymmärrä, miten saisin taustalle oman kuvan. Yläpalkkiin sain, mutta haluaisin taustallekin ihania matkoilla räpsittyjä muistoja! Osaako kukaan neuvoa?

8 kommenttia:

  1. Hieno uusi ilme! Onko yläbannerikuva Madeiralta - vai onko siinä sittenkin arktisempaa otetta mukana?

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Hienolta näyttää blogisi!

    Tuosta taustakuva-asiasta. Oletko kokeillut Ulkoasu -> mallin suunnittelutyökalu -> taustaväri -> paina nuolta, avautuu valikko -> lataa kuva. Sieltä pitäisi saada blogiin laitettua oma taustakuva, mutta kuvan saaminen oikean ja sopivan kokoiseksi voi vaatia säätämistä.

    VastaaPoista
  3. Eih, en kestä, sinun peruspostauksesikin ovat kuin suoraan romaanin sivuilta. Kerrot arjestasi kuin mielikuvitustarinan muodossa ja itseäni toistaakseni; kuvat suorastaan hyppivät silmieni eteen rivejä lukiessani. Tämä on puhdasta nautintoa, sinun on vietävä juttujasi eteenpäin jokaiseen mahdolliseen kustantamoon ja sananpanimoon, sano minun sanoneen! Otan vastuun seurauksista. :>

    "Elämäni muuttuu joka päivä." <3

    Hienoa muuten, että järjestetään tuollaisia muistokulkueita menneiden tapahtumien kunniaksi. Niitä ei sovi unohtaa, ei vaikka miten maailma muuttuu ja uudistuu ja kadottaa menneet ajat alleen.

    VastaaPoista
  4. Paula: On arktiikkaa mukana. Kuva on Olkhonin saarelta Baikal-järveltä. Silja ja Maikin on saanut sävyjä siltä Trans-Siperian reissulta :) Suosittelen!

    B.N. Kiitos vinkeistä, katson huomenna, josko osaisin :)

    Maria: Oi, kestä toki :D Pitääkin laittaa korvan taakse, että otat vastuun seurauksista! Ja on totta tosiaan hienoa, että tuollaisia tapahtumia on..yhtäkkiä keskellä katuja. Tanssivia miehiä ja marssimusiikkia :)

    VastaaPoista
  5. Minä olen myös yksin, yli viikon, alkaen ensi yöstä. Joskin lähden tässä itse Prahaan huomenna, joten eiköhän se aika hujahda.

    VastaaPoista
  6. Ihana yläkuva! Tuulen oikein tuntee kasvoillaan ja meren haistaa.

    Olen pariin kertaan kommellustanut samanlailla avaimien kanssa. Aamulla niitä on etsitty ja löydetty sitten oven ulkopuolelta lukossa odottamassa. Ei hyvä.

    VastaaPoista
  7. Sama avainjuttu käynyt minullakin kahdesti, viimeksi pari kuukautta sitten. Säikäyttää. En ole koskaan ennen harrastanut tuota, ennen kuin nykyisessä kodissa. Outoa.

    VastaaPoista
  8. Johanna, varmasti hujahtaa aika hurjan nopeasti. Praha on ihana kaupunki! Hyvää matkaa!

    J.S. Meresmaa ja Rooibos: Juu, ei ollenkaan hyvä juttu unohtaa avaimia oveen. Ei mullekaan tätä ole koskaan ennen käynyt, paitsi täällä kahdesti. Onneksi ei ollut viikonloppuyö..silloin kun tässä talossa on liikehdintää.

    VastaaPoista