perjantai 24. helmikuuta 2012

Sulkakynä kirjailijan tiellä pitää

Olen tänään pelkkä sirpale; heräsin aamuun liian varhain. Kynä hakeutui käteen ja vihko, hakeutuivat jo ennen aamuteetä, ja minä kirjoitin erästä runoa joka vain tuli, tuli, tuli. Olin tulla itsekin - anteeksi, onpa kamalan irvokas vertauskuva! - sillä on olemassa monenmoista orgasmia. Kuten sanaorgasmi ja lukuorgasmi, ruokaorgasmista puhumattakaan. 
Minun omaisuuttani ensi viikosta lähtien!

Ja ihminen on onnellinen silloin, kun jotain tulee sisään tai lähtee pois, ja minulta tulivat sanat, ne paloivat paperilla, enkä lopuksi rytistänyt sitä palloksi. Minä säilytin sen ja kirjoitin ylös koneelle ja nyt se on koneella ja eräs runoilija, jota oikeastaan ihailen jo hänen energiansa takia, lupasi lukea. Sen ainakin kai tai muutaman.

Münchenin aurinko jatkoi hyväilemistä sen jälkeen, kun tulin kohti kirjaimia. Olen lihaa ja verta ja näin kadulla luurangon näköisen naisen. Kenkäni kastuivat, kun astuin säikähdyksestä lätäkköön. Minun poskillani lämpimän päivän varjo; minun otsallani kaupungin kelmeä laupeus. Ei tarvinnut nimittäin hattua. Ei tumppujakaan. Takkikin puoliksi turha, kaulaliinasta puhumattakaan. Mietin, mitä voin pukea juoksulenkille kun ilkosillaankin kelpaisi.

Kävin töissä tänään (olen viikossa 12 tuntia lastentarhassa) ja puhuin Pop Tartseista amerikkalaisen työtoverini kanssa, jolla on pitkät hiukset ja kultaa nenänpäässä. R tuo niitä minulle huomenna, Pop Tartseja. Ensimmäistä kertaa elämässä maistan sitä sellaista. Epäilen, että maku on hyvin teollinen ja esanssia, mutta Pop Tartseista puhuvat täällä kaikki. Tai siis ainakin amerikkalaiset puhuvat ja työtoverini, joten minä sanoin kerran R:lle keskellä yötä: "Tuo sitten Pop Tartia." Sillä kertaa en puhunut unissani, vaan oikeasti puhuin kuten nyt.

Sitä paitsi olen hieman täpinöissäni. Nimittäin löysin tuolta nimeni ja romaanini nimen ja kammottavia enteilevän kritiikin otsikon. Olen oikeastaan pikemminkin kylmästä hiestä herkkä. Minä niin pelkään näitä.

On perjantai ja kohta ilta. Tulin vasta kotiin kuten normaalit työssäkäyvät ihmiset, vaikka en käykään normaalisti töissä. Kävin kaupasta jäätelöä ja pensasmustikoita, litran maitoa, voita. Tahtoisin leipoa suklaakeksejä, mutta luulen, että joudun kirjoittamaan, sillä sormeni tanssivat tälläkin hetkellä villiä tangoa pitkin näppäimistöä. 

Sitä paitsi jalkani huutavat: "Juokse, nainen, juokse!" vaikka tänään en ole nainen, vaan tyttö olen, sillä eräs pieni 3-vuotias pikkuaikuinen luuli minua viisivuotiaaksi, kun piirsin hänelle hänen pyynnöstään vihreitä kukkia siniselle nurmelle, ja sitten hän kertoi päiväkodinjohtajalle: "I think she's getting better every day". 

Olen toisinaan samaa mieltä.

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Hymyilin!¨

    Olen viikon vältellyt nyt kirjoittamista. Miten sinä ratkaiset kirjoittamisen välttelemisen pulmaa???

    VastaaPoista
  2. Kolmevuotiaat ovat aika loistavia ;D Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Valkoinen Kirahvi: Hmm..silloin kun tekee mieli kirjoittaa, kirjoitan kyllä. Mitä tahansa. Bloggaus on aika hyvä kanava suunnata kirjoittaminen muualle kuin omaan työhön. Samoin treffien sopiminen ystävien kanssa mahdollisimman monelle päivälle peräkkäin. Myös kaappien siivoaminen toimii. Ja urheilu :) Mutta jos mielesi mielii kirjoittaa, niin anna sille armoa ja kirjoita :D

    Villasukka kirjahyllyssä: Ovat kyllä, mutta myös aika itsetietoisia jotkut tapaukset :)

    VastaaPoista
  4. Helmi-Maaria!

    Olet todella salamyhkäinen, mutta sen verran sain selvää, että on syytä onnitella sinua: Onneksi olkoon, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  5. Hurmaava teksti! Miten ihanaa,että sanat tulevat ulos ja niin kauniisti vielä:)
    Olen itse kaksikielisestä kodista(suomi ja ruotsi)ja aina ollut sellainen tunne,ettei osaa yhtäkään kieltä täydellisesti.
    Ihana tuo sulkakynäsetti!!
    Ja oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Aili-mummo: salamyhkäisyys on vikani :) Suurempia ei ole tapahtunut, mutta runo on saavutus ja samoin on tuo kritiikki, joskaan en tiedä, mitä se kirjastani sanoo. Kiitoksia toivotuksista!

    Yaelian: Kiitos sinullekin nautinnollista viikonloppua! Kaksikielisyys on varmasti rikkaus :)

    VastaaPoista