maanantai 20. helmikuuta 2012

Timanttisuksia ja Katto Pisarainen

Lumivuorivaara.


Pääsin eilen matkalle pienoiselle. Vajaan tunnin ajomatkan päähän Münchenistä, Spitzingseen laskettelukeskukseen. Rinteet eivät olleet tupaten täynnä, sillä Münchenissä satoi vettä ja itse vuorilla lunta, piiskoi vasten kasvoja tulikivimyrskyä, enkä nähnyt aina eteeni. Mutta moni oli pukeutunut karnevaaliasuun. Oli kirjavaa. 

Kyllä minä laskea osaan, mutta en aina näe mistä ja minne.

Senköhän takia päädyin myös katon päälle uksillani. Senköhän takia sain vuokraamosta timanttisukset, jotka olisin halunnut ostaa. Senköhän takia päiväni oli hauska, kiitos herra H:n.

Timanttisukset!
Hyvää alkanutta viikkoa ja adios. Minä ehdin kirjoittaa vasta illalla tänään, mutta paljon ehdinkin, sillä nyt on lyyti hypännyt harteille ja oi kun se mätkii kankkuja; sanoo että kirjoita darling, kirjoita!

3 kommenttia:

  1. Ei se aina laskutaito riitä jos kaikenmaailman taloja piilotetaan keskelle rinnettä ;D Tai kumpareikkoja; minä laskin kerran (Rukalla? Ylläksellä? Suomessa kuitenkin) ihan pahaa aavistamatta kumpareikkoon, ei voinut kiertää vaan laskettava oli vaikka kuinka pelotti. Etanavauhtia pompottelin kumpareitten läpi ja hengissä selvisin :) Ei ole minun laji nuo kumpareikot...

    Niin ja lomareissu meni mukavasti; lämpöä, aurinkoa ja rentoa yhdessä oloa perheen kanssa <3

    VastaaPoista
  2. Mistähän syystä tämä teksti näkyy hirveän huonosti? Liittyykö tämäkin niinhin Googlen uudistuksiin?

    Hienoa, että sait lasketaa sydämesi halusta, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
  3. Villasukka kirjahyllyssä: Niinpä, mitäs rakentelevat noita talontapaisia tuonne tuolla lailla. Mutta onneksi selvisit kumpareikosta :D Niihin on helppo joutua vahingossa mutta poispääsy ei olekaan sitten ihan niin yksinkertaista..Kivaa, jos oli kiva loma!

    Aili-mummo: Hmm..en tiedä, miksi näkyy huonosti..ehkä mulla on huono fonttivalinta..?

    VastaaPoista