sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hyvää päivää ja illan jatkoa.

En syö lihaa mutta ne muut kyllä eikä se pahalta näytä kai.
R:n kotiinpaluu, pikainen pinaattipizzaillallinen, piipahdus läksiäisissä, aikainen lauantaiaamu, tuore mangosmoothie, voisarvia, astianpesukoneen ostaminen ja asentaminen ja käyttäminen (ihanaa, tervetuloa ruokavieraat sankoin joukoin ja lasikaupalla!), pikavieraiden seurasta nauttiminen ja hätäinen osakaupunkiesittely näille hauskoille vieraillemme (tietysti tähän kuului myös tuhti ruokailu Hofbräuhausissa), ajomatka Ikeaan ja uupuminen sinne (ei enää mitään jakoa!), huudahdus ja äkkiliike moottoritiellä, väsyneiden kasvojen lauantai-ilta sohvalla, jonne sekä minä että R vahingossa nukahdimme ennen kuin ehdimme mitään ymmärtää,

sunnuntaijuoksu aamuauringossa, linnut näkymättömissä kuulumassa, itsetehty hedelmäsmoothie ja tuoreet sämpylät leipomosta nurkan takaa, siivoaminen (blaah!), taulun asennus, iloitseminen vähän niin kuin kaikesta, salaatin valmistaminen ja sienten kääriminen folioon, mansikoiden paloittelu, grillaus iltapäivän säteissä joen ryskeessä ja alastomien vartaloiden (kyllä, nudistit ovat JO liikkeellä) ympäröimänä, valokuvahetkiä, pyörämatka tarakalla, jalkakipu, ihastuminen.

Se toimii vaikka sen sisään piti kaataa 2 kiloa suolaa.
Minun R:ni on ollut tänä viikonloppuna söpö. Kaikki sen ilmeet ja asennot, kaikki sen omituiset ajatuksenjuoksut. Jotenkin ihastuin uudelleen ja ajattelin, että tämä saisi jatkua. Vuosia, vaikka, kiitoksia.


Ehkä ensi viikolla jo pystyn kirjoittamaan? Ehkä blokki oli vain lyhyt blokki. Haluaisin enemmän sitä paitsi tällaisia viikonloppuja, joina heräämme ennen kuin muut heräävät ja käynnistymme hitaasti. Mansikoita suussa. Aurinko kasvoissa pyörimässä. Minä olen kesä ja sinä olet viisitoista vuotta sitten ajattelemani humala.


Olen väsynyt kaikesta kiireestä. Hyvästä kiireestä. Mutta ensi viikonloppuna en tahdo juosta näin. Koko ajan joka suuntaan ja ajella vielä pimeässä tuhatta ja sataa ilman että näen. Ensi viikonloppuna maalaan huonekalun valkoiseksi ja katson, kuinka elämä kuplii tässä.

4 kommenttia:

  1. Minä muistan, kun olin vuonna 2001 Munchenissä pari yötä lentoyhtiän varoilla. Käyskentelimme koko crew sitten siinä isossa puistossa (en muista nimeä) ja voi hyvänen aika, että italialaiset työkaverit hämmästelivät niitä nudisteja :D Saunakulttuuriin tottuneelle ehkä hiukan pienempi shokki, vai mitä mieltä olet?

    VastaaPoista
  2. Juu, Englischer Gartenissa oli sallittua pyöriä ilkosillaan, mutta ei enää. Nyt vain tuolla joen varrella näkee paljasta pintaa enemmän kuin tarpeeksi. Minullekin se on hieman shokki, sillä siellä törmää suorastaan rinta rottingilla kulkeviin vanhoihin miehiin, jotka tuntuvat oikein esittelevän heilureitaan. Iiih. Ei kiitos :D

    VastaaPoista
  3. Helmi-Maaria!

    Onpa teillä ollut vipinää, ja paljon ehti tapahtuakin;))

    Tiedät kai, miksi se suola pannaan sinne koneen sisään? Se pehmentää veden, jos käytetty vesi on kovaa. Meillä on täällä niin pehmeä vesi, ettei suolaa kannata käyttää...

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.<33

    VastaaPoista
  4. Heippa! Niinhän nuo selittivät, että kalkin takia suolaa pitää heittää sekaan. Omituista, mutta totta! Kiitos sitä samaa sinullekin :)

    VastaaPoista