keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

It's a grey day and green my way


Kaupunki, jossa nyt olen, on pieni ja harmaa enkä erityisemmin ole siihen ihastunut. Lammessa näin mustan joutsenen, jota teki mieli puhutella hänenä, heittää sille paahtoleivänpalasten sijaan rusinapullaa tai ripauksia croissantista. Mutta minä en heittänyt sille mitään enkä ottanut siitä kuvaa, sillä unohdin, että olin lähtenyt kävelylle kameran kanssa, hakemaan hieman uusia hetkiä teksteihini, joista voisi jotain kertyä.




Kävimme tänäaamuna juoksemassa ennen aamiaista, ennen R:n lähtöä töihin, enkä hengästynyt lainkaan vaikka joesta nousi viipyilevä höyry ja aurinko tuntui kumartelevan vielä taivaankannen alla, se lahjoitti punaista ja oranssia sävyä valoksemme, vaikka mielestäni punainen ja oranssi kuuluvat  laskemisen hetkeen. Kamera ei tietenkään ollut aamujuoksulla mukana. Kaikki kauniit osat Mülheimia ovat siis varjossa.




Minulla on tänään vielä pitkä tukka. Huomenna käyn kampaajalla, jos uskallan kun en tiedä, ja sitten olen taas keväisen ilmeen nainen tai ainakin hiukseni heiluvat tuulessa. Ja tänään on naistenpäivä. Moskovassa asuessa autonkuljettaja antoi aina ruusun. Vaikka olin vasta lapsi, vasta varhaisnuori. R ei varmasti edes tiedä, että on naistenpäivä eikä sillä ole mitään väliä. Sillähän on väliä, miksi naistenpäivä on. Pimppinikin on valloillaan. Ei minun vaan toisten, vaikka joskus tuntuu, että mitä sitä kaunistelemaan ja antaa mennä vain. Enkä tiedä, miksi sanon noin. Ehkä rytmin takia? Sitä paitsi minusta tuntuu yhä, että rytmitajua en omista.




Kävimme eilen elokuvissa, kahdella eurolla katsomassa A Dangerous Method mutta aivan kaikkea en saanut irti, kun se oli dupattu saksaksi. Joka tapauksessa olin mykistyä. Lippu maksoi kaksi euroa. Siis kaksi. Euroa. Kaksi euroa elokuvalippu. En silti tahtoisi muuttaa Mülheimiin. En edes Düsseldorfiin, missä kuljin tänään korkokengillä ja nyt jalkani ovat niin kipeät, että voisin itkeä. 

Minun kotini on Münchenissä, tänään tuntuu siltä. Sain sieltä eilen kokopäivätyötä. En tiedä, milloin aloitan, mutta olo on voittajan: Münchenin kaupunki katsoi, että koulutukseni riittää. Iloitsen asiaa kenties tänään. Tapaamme erään R:n ihanan ystävän Mülheimin ja Dortmundin välissä ja minulla on hänelle monia kysymyksiä, sillä hän on psykologi ja viisaampi kuin minä.

5 kommenttia:

  1. Onnea uudelle työlle Munchenissä:) Ja kuvasta olen nähnyt,että sinulla on kaunis pitkä tukka,mutta varmaan tukka on kaunis myös kampaamoreissun jälkeen..Huh,olipa halpa leffalippu,mutta en minäkään halvan elokuvalipun vuoksi haluaisi muuttaa harmaaseen kaupunkiin;D

    VastaaPoista
  2. Rooibos kiitoksia!

    Yaelian myöskin, kiitos! Niin, toivottavasti tukka on ihan sietokykyyn sopiva lyhyenäkin :) Ainakin aikaisempien kokemusten perusteella se on ollut istuvampi kuin pitkä.

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea uuden työpaikan johdosta, helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista