maanantai 19. maaliskuuta 2012

Juuret

En pysty tähän. Kirjoitan kuollakseni jälleen. Minun maailmani nukkuu. Sanat eivät tule, vaikka niillä olisi monia mahdollisuuksia. Kuinka typerää, että kerrankin olisi aikaa, mutta mitään ei tapahdu.

Lasken sylini valloilleen. Sinä jäät taakse enkä näe sinun hartioittesi ylitse mitä edessä tapahtuu. Kuulen kyllä, että siellä torjutaan väärät uutiset. Kuulen kellojen lyövän. Aika polkee, paikoillaan ja takaisin, ja siihen pitäisi mukautua.

Münchenissä sataa tänään. Tulisi jo vihreys; tiedän, se räjähtää kyllä vielä. Sitten alan aivastella. Tutustuttani R:ään tutustuin lisää myös itseeni. Ymmärsin, että minua vaivaa kastanja-allergia. Olen jo hieman aivastellut, mutta nuppuja ei näy.

Sitä paitsi minusta on kasvamassa jonain päivänä aikuinen. Ystäväni Päppis täyttää tänään kolmekymmentä. Onnea Päppis. R:n lapsuuden ystävä sai eilen toisen lapsensa. Minun pikkuveljeni saa kesällä neljännen.

Minulla ei ole kiire eikä edes tahtoakaan, kuvottaa ajatella että sisällä kasvaisi jotakin, pelkään asioita,

pysähdyn tänään ja valmistun joskus, kun on tarve.

Minulla on vapaapäivä, mutta koska mitään ei tule, voisin mieluummin olla töissä.
 Juokseminenkaan ei nyt luonnistu. Sataa. Minut on tehty muinoin sokerista ja ripauksesta suolaa.

13 kommenttia:

  1. Väsyminen sanoihin, tuttua. Hakeminen, turhaa.

    Maalaatko, teetkö käsitöitä tms. juoksemisen lisäksi? Itselleni, kun sanat katoavat, maalaaminen on hyvä tapa kertoa tarinaa.

    Muuten, ilouutinen sinulle ;)

    http://susupetalsanat.wordpress.com/2012/03/19/onneksi-olkoon-saksa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, onneksi olkoon sinä! Tuo Amazon on tuttu ja tehokas kaupankäyntimesta. Heti kun nyörit höllääntyvät (= palkkaa alkaa tulla)täytyykin tsekata tuotoksesi.

      En maalaa, mutta mielessä on käynyt että tahtoisin. Luen kovasti kyllä. Ja ajattelen :) Mutta maalaamista olen harkinnut kauan. Haluaisin jollekin kurssille.

      Poista
  2. Moi Helmi-Maaria!

    Mutta ainahan voi lukea, ellei kirjoittamiseen ole henki päällä;)

    Joinakin päivinä kun ei huvita mikään, on niin väsynyt;/ Mukavaa viikon alkua silti.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kirja on ollut tänään jo useamman tunnin kädessä. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Sinä se jaksat hellitellä sanoillasi minua silloinkin kun niiden kaiku on surumielinen;) Älä murehdi kirjoitustaukoa, se voi olla valmistautumista johonkin uuteen.
    Itselläni tauot saattavat venyä viikkojen mittaisiksi ja kun aloitan, tai siis kun minun on pakko aloittaa, sanat vain tulevat, muodostavat lauseita ja virkkeitä, kokonaisia uusia maailmoja, mutta se synnytys tarvitsee aikaa.
    Odottaessani luen yleensä muiden tekstejä, lähinnä kirjoja, nautin ulkoilusta ja rakkaitteni seurasta ja vain olen itseni ja ajatusteni kanssa kaikessa rauhassa, ilman pakkoa mihinkään. Nauti siis sinäkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koetan olla murehtimatta. Onhan näitä taukoja ollut ennenkin, mutta nyt tekisi todella kovasti mieli kirjoittaa eikä mikään tule :( No, luenpa nyt sitten. Ja koetan nauttia :)

      Poista
  4. Touhua muuta. Yksi auttaa aina: Pitkät rauhalliset kävelyt. Se on suurten filosofien juttu!

    Ei kaikkien tarvitse lapsia saada. Tyttäreni on päättänyt ettei ja minulle riittävät hänen koiruutensa hyvin lapsenlapsiksi. Olen niiden mami;-)

    Minäkään en nyt saisi itsestäni mitään irti. Siivosin jo yhden komeron. Kävelin lehdossamme pitkin polkuja, jotka olemme sinne auranneet. Tiedän, että puro juoksee jo lumen alla, mutta lehmukset nukkuvat vielä lumiunta. Luin vanhaa teinikalenteria ja järkytyin, miten rankkaa oli yhtenä syksynä...Taidan siivota toisenkin komeron ja pestä Saksasta ostetun ikineuleeni, joka on jo keväällä liian lämmin. Muistoihin en enää tänään halua törmätä. Sataa märkää lunta, sitä vanhan lumen surmaa, mutta kaikki on taas kaunista, lumenkaunista.

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista, että suklaa ja kaakao nostavat mielialaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, totta, kävelyt auttavat. Mutta tänään en halua kävellä. On niin harmaata ulkona.

      Oh, nuo vanhat löydöt. Muistoja ja muistoja vain. Siivoaminen ehkä olisi tänään mukavaa. Jos vaikka löytäisin minäkin jotakin, tosin niin monet kerrat olen kaappini siivonnut, etten enää välttämättä muistoja löydä.

      Kivaa viikkoa sinnekin. Ja viimeisten valkoisten hetkien nautintoa!

      PS. Tein juuri kaakaota :)

      Poista
  5. Ei kai niitä sanoja voi aina väkisin pakottaa... Välillä chillimmin.
    Hyvin runollisilta, ja hyvin hyviltä siis, kuulostavat minun korvaani nämä blogipostauksesikin, vaikka et niin sanotusti ihan tosissaan ehkä kirjoittaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hitaampi tempo vain on ollut viime aikoina niin läsnä. Että nyt kun olisi ollut sitä aikaa, jota ei enää ole kun pitää rientää kielikurssille, olisi ollut mukava tuottaa asioita. Mutta totta turiset, Jere, kyllä tämä bloggailukin on hyvää kirjoittamista tai ainakin sen harjoittelemista. Hyvä esimerkki siitä olet sinä, sillä sinulta tuntuu joka päivä tulevan uutta hengentuotetta ilmoille. Mikä on hienoa. Kiitoksia siitä!

      Poista
  6. Kuulostaa keväältä. Siltä, kun aurinko alkaa vallata alaa ja sitä on ahneuttaan antautumassa hetipaikalla kaikkeen. Sitten tulee väsymys ja uupumus, vesisaden ja tuntuu, että tässäkö se oli, kevät. Hetkessä syksyksi muuttunu. Elä lannistu, kirjoittaja, sinä kynätaituri. Heiluttele kynää paperin yllä, purskauttele paperille pieniä vetoja päivässä. Ja kannatan Leenan tavoin kävelyä. Eritoten vesisateessa: kumisaappaat ja litinää lätinää. Vesisateessa voi olla mukavalla tavalla yksin.

    Voimaa viikkoosi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, en lannistu, mutta ihmettelen vain, että mikähän inhoittava kirjoitusblokki nyt on iskenyt. Taidan tehdä noin: pieniä vetoja joka päivä. Edes lauseen pituisia. Ja okei, ehkä huomenna tekee mieli kävellä :) Kiitos ja kivaa viikkoa!

      Poista