torstai 15. maaliskuuta 2012

Pikkuhousupaljastus

VAROITUS. Tämä teksti sisältää kuvan kirjoittajan lempikirjoitusalushousuista. Jos tarvitset häveliästä lukemista, älä jatka. Jos kestät nähdä totuuden, ole hyvä.


Aamu-minä ei jaksakaan olla niin kirjoittavainen. En herännyt tänään kuudelta kun kello soi, vaan vasta seitsemältä kun naapurin sänky narahti (tänne kuuluvat mukavasti pikkuiset äänet). Jätin unet sikseen ja valuin suihkussa liian kauan. Höyryn läpi näin tulevaisuuteni yhä kirkkaana.

Olen yhä niin hirveän iloinen, että voisin itkeä. 
München avasi minulle vihdoin ovensa.
Työpöytäni juuri siivottuna.
Sitä paitsi täällä on kevät. Tälle päivälle on luvattu 15 astetta, huomiselle kaksikymmentä. Aurinko soittaa kasvoilla valotangoa. Saan kai taas rusketusviikset (Argh!). Eilen istuimme työkavereideni (ihanaaaaa, mulla on pitkästä aikaa työkavereita!!) kanssa kaksi tuntia puistossa. Lapset möyrivät hiekassa ja nauroivat. Ei tullut itkua kuin yhdeltä. Silloin ajattelin: miten puhdasta on lapsen itku, ponnetonta tavallaan ja yllättävää. Se tulee, kun on tullakseen.

Omat itkuni tulevat suunnitellusti. Ne suunnittelevat tiensä poskilleni etukäteen, kertomatta minulle. Sitä paitsi hymykuopat eivät olekaan kadonneet kasvoiltani. Luulin jo, että ne lähtivät lopullisesti.

Tuottohousut.
Eilen, kun tulin saksankurssilta kotiin, illalla melko myöhään, avain ei sopinut lukkoon. Naapurinrouva yritti ensin omillaan päästä alaovesta sisään, tuloksetta. Sitten yritin minä. Tuloksetta.

Rimputtelimme summereita niin kauan, että joku avasi. Ja ihmettelimme, että miten voi joko lukko yhtäkkiä vaihtua tai avaimet tehdä lakon. Pelkäänkin, pääsenkö tänäiltana kotiin. Tulen taas vasta myöhemmin. Silloin voi vielä juuri ja juuri soitella toisten ovikelloja. 

Sitä paitsi arvatakaa mitä. Silja ja Mai saivat taas huomiota. Kuinka mukavaa sentään. Minun Siljani ja minun Maini. Ajattelin lukea sen itsekin pitkän, pitkän tauon jälkeen taas. Jos vaikka saisin jotakin uutta irti, omasta tekstistä. Muistella, miten kaiken kirjoitin.

PS. Kuvassa ovat tuottopikkuhousuni. Ne ovat niin mukavat ja hauskat, että ne jalassa juttu luistaa. Oli pakko pistää hieman piristävänlaatuinen juttu tähän tekstiin. Haastan samalla kaikki teidät esittelemään tuottoisimmat pöksynne. Sillä suuri tosiasiahan on, että hyvät pöksyt pitävät istujan aloillaan. Pystyy keskittymään paremmin eikä ajattele sivuseikkoja, kuten että aijai kun hiertää tai oijoi kun pitää nousta ja heristää.

12 kommenttia:

  1. Ihana katsaus elämääsi <3 ja söpöt pikkarit. Omani ovat joko niin kulahtaneita "kotiäitipöksyjä" tai sitten niitä sinkkuvuosien pitsiunelmia, joita ei tällainen vakiintunut rouva voi enää omikseen julkisesti tunnustaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No mutta ainakin sulla sentään on alkkareita. Olisi kurjaa olla ilman.

      Poista
  2. Hienoa että saat lisää kehuja kirjastasi;DD

    En ole ikinä ajatellut tuota pikkariasiaa tuolla tavoin, mutta saattapa olla merkitystä;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on niillä, mulle ainakin. Kirjoitan paremmin kun on ylläolevat päällä :D

      Poista
  3. Ihanan iloinen postaus! Ja hieno juttu,että kirjasi sai kehuja,tulkoon niitä lisää!
    Hauskat alushousut;minä tykkään eniten mustista alkkareista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustatkin ovat kivoja, mutta viime aikoina minuun on iskenyt villi kuvioalushousubuumi :)

      Poista
  4. Täällä Hollannissa ainakin käytetään paljon turvalukkoavaimia, jotka katkeavat lukkoon. Meillä kävi niin muuttopäivänä. :-| Oli vähän turhan dramaattinen päivä. Vuokranantajafirma maksoi toki lukkosepän (joka laittoi tilalle samanlaisen paskalukon, emme siis käytä turvalukkoa), mutta muuttofirman ylimääräinen laskutus odottelusta meni toki omaan pikkiin.

    En tiedä erityisen hyvistä alkkareista, mutta hiertävät alkkarit kyllä varmaan jo heikentävät tuotteliaisuutta. (Omani tuppaavat kaikki olemaan satunnaisen värisiä, koska mieheni, joka meillä hoitaa pyykin, onnistuu aina värjäämään kaikki värilliseen pyykkiin laitetut jollain, yleensä tummansinisellä, väriä päästävällä vaatteellaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, ei kyllä ole kivaa muuttopäivänä kohdata tuollaista :(

      Väriköityneet alkkarithan varmaan vain rikastuttavat mielikuvitusta :D Mitenköhän saisin R:n hoitamaan pyykkäyksen..? Vinkkejä otetaan vastaan.

      Poista
  5. Kuuntelin tätä kaunista kappaletta lukiessani päivitystä: http://www.youtube.com/watch?v=6Wg_JpVHkio

    Kyllä sopi kivasti tilanteeseen.. Ihan kuin olisi elokuvaa katsellut.

    Pöksyhaasteen taidan jättää väliin. Ei taida miehillä muodostua kovin kummoisia suhteita vaatekappaleisiin. Käytetään niitä mitä vaimolta tai äidiltä saa joululahjaksi. Tai näin ainakin mulla. Eipä ole tullut muilta kyseltyä heidän suhteestaan pikkupöksyihinsä.. Ehkä sit ens lauantaina. Sählyn jälkeen, saunassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kaunis kappale! Mutta juu, kyselepä toki vaimolta pikkupöksysuhdetta :D

      Poista
  6. Minä täällä hihittelen, jopa purskahtelen. Ei muuta tällä kertaa :)

    VastaaPoista